 |
| Saksalainen yksinpurjehtija lähti purjeilla. |
Rödhamn on pikkuhiljaa kehittynyt retkisatamasta varsinaisen vierassataman suuntaan, mutta sähköä siellä ei edelleenkään ole mahdollista saada. Varsinaista ongelmaa siitä ei tule kun ottaa sen etukäteen huomioon. Meillä on veneessä kaksi 100 Ah:n AGM-akkua hupiakkuina joten läheskään joka yö ei ole tarvetta päästä maasähköön kiinni. Jos aurinko paistaa niin luukkutallin päällä oleva aurinkopaneeli antaa tuottoa, lisäksi jääkaappi on erityisen energiaystävällinen Isothermin ASU -kylmäakulla sekä merivesijäähdytyksellä (siis kylmäaine jäähdytetään läpiviennissä, ei puhalleta lämpöjä kajuuttaan niinkuin perinteisessä). Akut olivatkin ihan hyvässä tasossa vielä aamulla kun niitä mittailin.
 |
| Septitankin tukosta tutkimassa säilytyslaatikon sisällä |
Sähköjen sijasta muu tekniikka aiheutti enemmän ongelmia, nimittäin wc-pönttö kieltäytyi tyhjentämästä itseään. Käsikäyttöisen pumpun kahva muuttui pumpatessa jäykäksi, jossain oli siis tukos. Yritin kaikki helpot konstit ensin, mutta loppujen lopuksi jouduin toteamaan että purkamatta ei tästä hommasta selvitä. Ja kun wc-pöntön ja septisäiliön välistä ruvetaan letkuja aukomaan ja purkamaan niin ihan väkisinkin homma muuttuu melko likaiseksi. Seuraavaksi päiväksi oli ennustettu purjehduskelvotonta ilmaa eli olisimme kaksi yötä Maarianhaminassa, tietäisinpä ainakin mihin aikani käyttäisin...
Asialla oli turha vaivata tässä kohdassa liikaa mieltään. Aurinko paisoi Rödhamnissa, yllättävän moni vene oli lähtenyt jo jatkamaan matkaa mutta meillä ei ollut mitään kiirettä parin tunnin pyrähdykselle. Illasta oli tulossa vesisadealue ja se jatkuisi koko perjantaipäivän joten puolen päivän joutenolo ja nautiskelu auringosta ennen sitä oli enemmän kuin paikallaan.
Aamu oli jo alkanut mukavasti, Rödhamnissa leivotaan aikaisin joka aamu sämpylöitä joita voi ostaa jo valmiiksi satamamaksun maksamisen yhteydessä. Muistimme edelliseltä kerralta maukkaat sämpylät ja niitä tilattiinkin peräti 8 kappaletta. Aamupalalla ne katosivät lähestulkoon kaikki kerralla.
 |
| Sämpylät löytyivät aamulla keulakannelta |
Iltapäivällä siinä kello 14 maissa kesä loppui. Aurinko alkoi mennä pilveen ja horisontissa oli aika masentavan harmaata ja sateista, puuskainen tuulikin koveni. Olisikohan vaan pitänyt lähteä ajoissa, vielä auringon paistaessa? Tuuli olisi ollut jollain lailla purjehdittavaa mutta huoli mahdollisesta sateesta sai aikaan sen että ajoimme vajaan kahden tunnin matkan tylsästi moottorilla.
Maariahaminan Länsisataman vierasvenesatamaa pyörittää paikallinen pursiseura ÅSS, sama taho operoi myös Rödhamnia mistä olimme tulossa. Satama sijaitsee syvemmällä samassa lahdessa missä Viking Linen ja Silja Linen matkustaja-alukset käyvät kääntymässä. Kolme pitkää kelluvaa betonilaituria tarjoavat ainakin 160 vierasvenepaikkaa, silti jouduin vähän jännittäen katsomaan että löytyykö vapaita paikkoja. Huominen myräkkä oli ennustettu suoraan pohjoisesta joten toiveena oli saada keula laituriin ja tuuleen päin. Valitettavasti kaikki muutkin olivat ajatelleen samalla tavalla, ainoat sensuuntaiset vapaat paikat olivat ensimmäisen laiturin mammuttimaisissa "superjahtipoijuissa". Otimme suosiolla paikan laiturin pohjoispuolelta, siis perä tuuleen, ja köytimme veneen kiinni.
 |
| Tilaa on... mutta onko suojan puolella laituria? |
Vasta nyt huomasin että kaiku näytti sataman alueella syvyyttä peräti 15 metriä. Tämä aiheutti sen että peräpoijua ei saanut kiristettyä kovin kireälle, vaan se tuli vetämällä periaatteessa veneen perään saakka kiinni. Siitä huolimatta jaksoimme kahdestaan Pekan kanssa vetää kaiteista keulan kiinni laituriin. Näin mielessäni seuraavan päivän rajun pohjoistuulen ja puuskat hakkaamassa keulaa laituriin koko veneen 9 tonnin painolla. Ei hyvä. Siinä köysiä kiristellessä ja miettiessä oli muutamia veneitä saapunut lisää, eräs 40-jalkainen Swan otti suosiolla laiturin toiselta puolelta "superjahtipoijun". Totesin että nyt ei ihmetellä yhtään enempää vaan vaihdetaan mekin puolta niin kauan kuin siellä on tilaa. Menimme Swanin viereen samaan poijuun ja saimme keulan nätisti tuuleen. Nyt saisi ainakin nukutuksi kunnolla. Swan oli muuten tullut yhdellä legillä suoraan Visbystä, reilun vuorokauden verran. On purjehtijoita ja purjehtijoita, olisi hienoa päästä joskus itse samalle "tasolle" kuin tämä pariskunta.
 |
| Joutsenet ruokailemassa |
Illalla alkoi sataa aivan niin kuin oli ennustettu. Syömisen ja pienen huilaamisen jälkeen vuorossa olikin enää kunnon saunomiset ja vielä lopuksi parin pyykkikoneellisen pyöräytys. Lapset menivät nukkumaan mielessä iloinen odotus huomisen Mariebad-kylpylästä, minä kuuntelin sateen kodikasta ropinaa miettien lähinnä tukossa olevaa veneen vessaa ja sitä että se oli käytännössä aivan pakko saada huomenna korjattua...
 |
| Länsisataman rauhaa puolenyön jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti