11. päivä, Nynäshamn

Aamulla söimme aamupalan rauhassa veneellä. Illalla hotellin ympäri kävellessä olin huomannut viitan "Mylly" osoittavan ylöspäin hotellin ohi mutkittelevalla tiellä. Otin pikaisesti taittopyörän ja lähdin polkemaan, mutta jo 10 minuutin kuluttua ymmärsin miksi Maria oli ollut niin poikki eilisen yli kymmenen kilometrin kauppareissun jälkeen. Maaston korkeuserot olivat aivan järjettömiä, ihmettelen vain kuinka täällä voi olla ylipäätään mahdollista ajaa autolla talvisin? Loppujen lopuksi mylly jäi löytämättä mutta lämmin tuli ja jalat olivat ihan hyytelöä.

Suojaisesta satamasta kuten tästä on aina helppo ja rauhallinen lähteä. Ensin otettiin maasähkö irti, sitten moottori käyntiin ja plotterit ja mittarit päälle. Olli ja Pekka hoitelivat keulan ja Maria peräpoijun. Olli otti toisen keulaköyden jo irti ja odotti valmiina irroittamaan toisenkin. Ruori keskelle, vilkaisu taakse ja varmistus ettei kukaan ole perän takana juuri saapumassa satamaan, ilmoitus Ollille että "Voit irroittaa" ja sitten ollaankin jo irti. Yritän ohjata niin että perä ei mene suoraan minkään poijun päältä ja että Maria saa poijuhaan irti. Samalla täytyy seurata keulaa, yllättävän kevytkin sivulta tuleva tuuli saa keulan kääntymään. Tässä veneessä on keulapotkuri joka helpottaa todella paljon keulan pitämistä irti naapureista.

Miksihän kapteeni on kuvissa aina huolestuneen näköinen?

Olin saanut yhdeltä ruotsalaiselta purjehtijalta vinkin ajaa kapeassa ulosmenossa aavistuksen verran lännenpuoleista reunaa, ja siellä todellakin oli puoli metriä syvempää kuin ihan keskellä. Olisiko mahdollinen virtaus kuljettanut pohjan mutaa hitaammin virtaavaan kohtaan tms?

Kieli keskellä suuta

Kapean kohdan jälkeen oli muutama kalliin näköinen huvila, tai lähinnä palatsi. Kyllä joillakin täytyy sitä oikeaakin rahaa olla, en usko että kaikkea ympärillä näkyvää on ihan pelkällä velkarahalla voitu rakentaa. Toisaalta ruotsalaisista ei ikinä tiedä, niiden suhde lainaan ja velkaantumiseen tuntuu olevan kovasti erilainen kuin koto-suomessa, esimerkkinä vaikkapa 120 vuoden asuntolainat mitä ei ole edes tarkoitus maksaa koskaan takaisin.

Uustuotannolta näyttänyt klassisen kaunis pursi ökyhuvilan satamassa

Lapset jäävät monesti avotilaan lähdön jälkeen istuskelemaan, niin nytkin. Vene menee onneksi niin vakaasti että sisälläkään ei tule pahemmin huonoa oloa, ainakaan kevyemmällä kelillä niin kuin nyt. Tyypillisenä päivänä meillä on vielä livemusiikkiakin veneessä, Olli soittelee sisällä kitaraa katsoen tabulatuureja iPadin ruudulta.

Kaikki veneessä

Ilma oli silti totuttuun tapaan harmaa ja tuultakin olisi luvassa. Uutisia lukiessa tuli vastaan Iltalehden artikkeli missä meteorologi ennakoi kylmän sään jatkuvan edelleen. Ainut lohtu oli ripustautua ajatukseen että emmehän me enää ole Suomessa, jospa se lämmin löytäisi tiensä edes Ruotsiin? Toisaalta edellisen kesän epämiellyttävän pakahduttavat helteet olivat tuoreessa muistissa, ei sekään herkkua ollut. Kunhan vain laittaa aamulla pitkät kalsarit jalkaan ja kunnon pipon päähän niin hyvinhän ulkona tarkeni. Varsinkin veneessä nukkuminen on viileään aikaan paljon miellyttävämpää kuin pitkään jatkuneilla helteillä.

Valitsimme sisemmä reitin mikä vei aivan Dalarön keskustan ohitse. Pilvinen päivä harmitti kovasti, koko merelle aukeava kaupunki oli vieri vieressä upean värisiä puutaloja. Voin vain kuvitella kuinka valokuvauksellinen näky ohi purjehtivaa venettä tervehtii aurinkoisena päivänä.

Näkymä merelle ohitse purjehtiessa

Auringon pieni pilkahdus jo taakse jäävään näkymään

Jatkoimme lounaan suuntaan johtavaa väylää kohti Nynäshamnia. Tuuli oli reipasta sivutuulta, vene kulki hienosti. Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen huomasin jotain outoa lepattavan keulassa. Genuan alaosaa rullalaitteessa kiinni pitävä lyyrasakkeli oli auennut itsekseen ja purjeen alimmainen metri lepatti iloisesti. Syöksyin keulaan ja huusin samalla Marian kannelle. Sakkeli oli vielä kiinni purjeen kulmassa, samoin irti kiertynyt tappi oli tipahtanut nätisti keulaan. Aikani tappelin lepattavan purjeen kanssa mutta voimat eivät riittäneet sakkelin uudelleen kiinnittämiseen. Onneksi purje ei ollut "karannut" uraa pitkin ylös joten normaali purjeen sisään rullaus onnistui ja sen jälkeen sain sakkelinkin taas paikoilleen. Kävin hakemassa pihdit millä varmistin että sakkeli oli taatusti ruuvattu tiukasti kiinni, sen jälkeen kaikki oli taas kunnossa ja purjehtiminen sai jatkua.

Dalarö Skans -linnoitus

Tukholman saaristolle näyttää olevan tunnusomaista pitkät ja leveät väylät joita pitkin suurikin määrä veneitä mahtuu hyvin liikkumaan, kartaa katsoessa tuli assosiaatio jääkauden "kampaamaan" maisemaan. Poikkisuuntaan liikkuminen on huomattavasti hankalampaa, vain tietyistä kohdista pääsee väylältä avomerellä tai sitten sisemmälle saaristoon. Tukholman saaristosta Nynäshamnin suuntaan menevä väylä oli juuri tämmöinen, pituudeltaan ja leveydeltään melkeinpä "sisämeri".

Nynäshamnin satamaa vastapäätä

Tuuli reipastui samalla kun lähestyimme Nynäshamnia. Tuntui että kaikki sekä edellämme että takana olevat veneet olivat menossa samaan paikkaan. Satama oli kyllä Hamnguiden mukaan suuri, silti aina vähäsen jännittää uuteen paikkaan meno. Saavuimme Nynäshamnin sataman edustalle yhtä aikaa suuren, lähes ns. ruotsinlaivatasoa olevan "Destination Gotland" -autolautan kanssa. Viimeiset mailit ennen satamaa mentiin aika jyrkkään sivuvastaiseen, välillä tuntui että purjeita oli vähän liikaakin ylhäällä. Osa edellä olevista veneistä jatkoi täysillä purjeilla lähemmäs satamaan mutta päätin ottaa rätit ajoissa pois ja jatkaa moottorilla, varsinkin kun autolautta olisi kartan ja AIS:n perusteella aika lailla samaan aikaan satamassa.

Poissa laivan tieltä, toivottavasti?

Ajoimme edellä moottoroivan purjeveneen perässä "oikoreittiä" parin isomman karin välistä satamaan samalla kun autolautta kääntyi kauempana kohti. Moottoroin tiukasti rantaa seuraten, pysytellen selvästi poissa laivan sektorista. Joskus aloittelevana purjehtijana olin saanut ison rahtialuksen päälliköltä muistutuksen eli torven töräyksen ja olin päättänyt että en halua kuulla kyseistä ääntä omalla kohdallani enää koskaan. Tähän saakka olen osannut vältellä ammattiliikennettä mallikelpoisesti, ja niin nytkin.

Aika monta mastoa... mahtuukohan sinne

Aallonmurtajan sisäpuolelle ajaessa huomasin satamapojan rib-veneellä jututtavan meitä ennen tullutta venettä, jäin suosiolla tyhjäkäynnillä kellumaan paikoilleen ja odottamaan opastusvuoroani. Kohta poika tulikin ja pienen ruotsi-englanti-viittomakieli -tyyppisen, tuulessa huudetun session jälkeen ymmärsin saaneeni ohjeet ajaa suoraan paraatipaikalle ravintolan eteen, missä oli vielä muutama sininen poiju tyhjänä. Maria ja pojat (joiden korva toimii paremmin englannissa kuin minun mutta joiden rohkeus ei riitä puhumiseen) olivat samaa mieltä, ja hetken kuluttua olimmekin onnellisesti kiinni laiturissa.

Sataman yhteyteen oli rakennettu pieni "satamakortteli", siis pieniä liikkeitä, kahviloita ja vastaavia. Kylmästä, suorastaan hyisestä säästä huolimatta ostimme jäätelöt yhdestä pienestä jäätelöbaarista ja siirryimme sisäpihalle niitä syömään.

Naapuriveneen yksinpurjehtijan matkakumppani

Venenaapuriksi tuli ruotsalainen yksinpurjehtija persoonallisen vaaleansinisellä Hanse 320:llä. Autoin häntä rantautumisessa, ja rupesimme saman tien juttelemaan niin että puolen tunnin kuluttua keulaköydet olivat vieläkin kiinnittämättä kun ei jutusta meinannut tulla loppua. Tuntui tosi hienolta osata englantia niin että välillä puhe soljui ihan itsestään ja koin tulevani ymmärretyksi. No, sanavarasto ja lauserakenteet kieltämättä melkoisen kankeita, mutta se ei kauheasti tuntunut hidastavan.

Kaupungin ylimmällä paikalla suuri kirkko

Nynäshamnista näkyi komeasti merelle kaupungin yllä korkeimmalla kukkulalla suuri punainen kirkko. Valitettavasti kirkko oli jo suljettu siltä päivältä yleisöltä, mutta opastekylteistä luettuna kirkon historia vaikutti mielenkiintoiselta. Kirkon oli aikanaan rahoittanut ja rakentanut "Nynäshamnin kirkon ystävät" -yhdistys, ilmeisesti osana alueen suurempaa hengellistä (?) liikehdintää. Vasta muutamia vuosikymmeniä kirkon valmistumisen jälkeen sen omistus ja käyttö siirrettin Ruotsin luterilaiselle kirkolle. Kirkon juurelta avautui komeat näkymät alas kaupunkiin ja satamaan saakka, vaikka itse kirkko oli niin suuri ettei se kunnolla lähietäisyydeltä kameraan mahtunutkaan.

Nynäshamnin taajamassa asuu yli 13000 asukasta joten palvelut ja kaupat olivat riittävät. Meidän tapauksessa se tosin tarkoitti vain sitä että saimme valita menemmekö ICA- vai COOP -ketjun ruokakauppaan. Nostimme myös kadunvarren pankkiautomaatista ensimmäiset (ja reissun ainoat) Ruotsin kruunut. Muovirahalla tuntui pärjäävän jopa vielä paremmin kuin suomessa, myöskin mobiili- ja mikromaksaminen oli ehkä pidemmällä, moni pienempi asia tai jopa retkisataman maksu olisi hoitunut kännykän "Swish" -sovelluksella, mikä on siis Ruotsin pankkien yhteinen mobiilimaksamisen alusta.

Paraatipaikalla

Seuraavaksi aamuksi oli luvattu lähestulkoon täysin myötäistä 8 m/s tuulta suoraan Visbyhyn. Edessä olisi siis koko purjehdusuramme pisin ylitys, lähes 80 mailia. Täysmyötäinen ei ehkä yllättäen ole purjehtijan kannalta se paras tuulen suunta, ja siihen yhdistetty ennuste päivän mittaan tyyntyvästä tuulesta ei kuullostanut kovin houkuttelevalta. Järkevintä olisi lähteä hyvin aikaisin ja toivoa ettei tuuli ehdi tyyntyä ennen perillepääsyä. Ylitys tulisi joka tapauksessa kestämään luokkaa 14-16 tuntia, joten laitoimme kellon herättämään 5:30 ja toivoimme parasta.

Valaistu kirkko kaupungin yllä

Satamakonttori ja huoltorakennukset