Vuoden 2017 kesälomareissu, 1. päivä Luvialta Kylmäpihlajalle

Blogin pitämisen innostus alkoi syksyn lähestyessä hiipua, ja lopulta jäi kokonaan. Muutama loppukesän ja syksyn reissu jäikin dokumentoimatta. Laskeskelin että yhteensä vietin noin 35 päivää veneessä vuonna 2016 eli onneksi ihan turhaan ei tullut laitettua venettä vesille.

Edellisen kesän muistoihin jouduinkin palaamaan vielä monta kertaa tänä keväänä. Työrintamalla oli mahdollisesti kiireisin kevät milloinkaan ja ulkorakennuksen rakentaminen lämpimille vei loputkin mehut ja ylimääräisen ajan. Sain veneen vesille vasta juhannusviikon keskiviikkona, ja purjeveneen kanssa silloin ollaan ehkä vasta puolivälissä. Uteliaille kyselijöille pidin aina saman esitelmän siitä kuinka merellä on heinäkuuhun saakka niin kylmää ettei sinne edes tee mieli mennä, ja että pipo päässä purjehtiminen ei ole sitä mitä varten harrasten veneilyä. No.. nyt jälkeenpäin voin tunnustaa että kyllä kyse oli vain saamattomuudesta, ihan mielellään sen veneen olisi voinut vaikka toukokuussa sinne laiturin nokkaa viedä valmiiksi. Ehkä ensi vuonna sitten?

Perinteinen tapa asentaa windex eli tuulinuoli, kiitos Jaakko!
Ehkäpä jo ensi vuonna muistaisi maston noston yhteydessä...

Monen mutkan ja yrityksen jälkeen koitti loman ensimmäinen päivä, lauantai 8.7. Aamu alkoi onnittelulaululla sillä Lauri täytti 18 vuotta. Teknisesti ottaen sen ikäistä ei kai enää voi oikein pakottaa mukaan reissuun vanhempien kanssa, mutta ilmeisesti purjehdus ei ole läpeensä vastenmielistä homma kuitenkaan koska Lauri ihan mukisematta tuli mukaan.

Kotisatama Luvian Laitakari jää taakse

Aamupäivällä havahduin siihen että vanha ja halpa kumivene vetelee viimeisiä, airokin oli poikki. Kannattaisiko sitä ottaa laisinkaan mukaan reissuun? Olli ehdotti että ostettaisiin mieluummin taittopyörä niin sillä pääsisi ajelemaan vähän satamaa kauemmaksi ja varsinkin kauppareissuilla siitä olisi hyötyä. Lähdin Ollin kanssa käymään Porissa ostoslistan kanssa, yhtenä kohtana nimenomaan se taittopöyrä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt pyöräliikkeestä eikä Prismasta. Soitto Uudenkaupungin pyörään (missä siis olisimme maanantaina) poiki samoin ei-oota. Hmm... Onneksi Prismasta löytyi Stigan "potkupyörä" mikä olikin ihan näppärä vehje. Sille löytyi veneen peräkaiteen viereistä sopiva paikka, matalan rungon ansiosta se mahtui säilytykseen paikkaan mihin ei tavallista polkupyörää voisi edes ajatella. Jaakko sai oman yksipyöräisensä mahtumaan takakannen pöydän alle ja lisäksi otettiin sähköinen tasapainolauta matkaan mukaan.

"Romua" peräkannella. Takana uusi Stigan potkupyörä, pöydän alta pilkistään Jaakon yksipyöräinen.

Perinteistä kaavaa mukaillen veneellä ei oltu käyty aallonmurtajaa kauempana joten varsinainen huollon ja talven jälkeinen koepurjehdus jäi tälläkin kertaa tekemättä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pääsimme lähtemään Luvialta klo 19:20 kohti Rauman Kylmäpihlajaa. Maria teki todella suuren työn veneen pakkaamisessa, minä sain keskittyä ns. teknisiin asioihin. Toki edellisen vuoden lista mukaan otettavista ja muistettavista asioista auttoi aika tavalla.

Ensimmäinen tunti ajettiin koneella purjeavusteisesti eli genua täysin auki. Saavutettu nopeushyöty taisi olla noin 0,3 solmua, mutta ainakin oli edes jotain käyttöä purjeelle. Tällä kertaa mentiin ulkokautta, ja reitin kääntyessä lähes suoraan etelään loppui tuuli käytännössä kokonaan ja perille ajettiin pelkällä koneella tasaista 6 solmun vauhtia. Meri oli lähes tyyni, vain hyvin pieni maininki keinutti venettä sen verran että Anni kommentoi piirtämiseen keskittymisen mahdottomaksi. Perillä Kylmäpihlajalla oltiin 22:05 eli alle kolmen tunnin tällä kertaa.

Tuikea ohjaaja sekä aputähystäjä. Tällä legillä Maria ohjasi suurimman osan matkasta.

Kylmäpihlaja ulkokautta, lännen puolelta nähtynä.

Ravintola oli sulkenut ovensa kymmeneltä joten satamamaksun maksaminen jäi seuraavaan aamuun. Onneksi avuliaat kanssaveneilijät kertoivat vessan/suihkun ovikoodin joten pelkän puucee:n varassa ei olla täällä. Illan ohjelmaan kuului lähinnä makkaran paistamista ja pekoniin käärittyjen, aurajuustolla täyttettyjen herkkusienien grillausta. Pikkuhiljaa aurinko rupesi laskemaan ja lapsia ei tarvinnut ihan hirveästi kehoittaa nukkumaan. Veneen laittaminen yökuntoon vie oman aikansa varsinkin reissun ensimmäisenä yönä kun tavarat eivät vielä ole löytäneet kunnolla paikkaansa. Ennen yhtä kuitenkin kaikilla oli jo pää tyynyssä, ihan kelpo suoritus näin lomalaisen vuorokausirytmillä.

Veneilyn tarkoitus, grillaaminen?

Ulos katsellessa täydellinen täysikuu on noussut suoraan aallonmurtajan aukosta. Tuuli on täysin tyyntä, ulkoa kuuluu vaimeasti nuotiolla istuvan porukan juttelua ja kevyttä naurunremakkaa. Nyt tuntuu siltä että tosiaankin ollaan lomalla. On tätä odotettukin, ja toisaalta kyllä tätä on kannattanutkin odottaa!

Kuu nousee täytenä

Yksinäinen bloggaaja vain valvoo. Lukeekohan näitä kukaan...?