Purjehdusta: Lomareissun 5. päivä, Seglingeen

Lähtö Jurmosta

Aamu valkeni kosteana ja sumuisena, satamassa oli pääosin samat veneet kuin illallakin. Tämä ei ole aina itsestäänselvyys, yllättävän iso osa purjehtijoista elää lomallakin työkellon mukaan ja starttaa kohti seuraavaa satamaa viimeistään aamukahdeksalta. Tietysti aikainen purjehtija nappaa vapaan paikan satamasta mutta onneksi tähän saakka on aina mahtunut vaikka on tullut vähän myöhemminkin. Tällä Ahvenanmaalla on ehkä muutenkin paremmin tilaa kuin Turun saaristossa, näin olen ymmärtänyt.

Kapealla ja idyllisellä väylällä oli yllättävän paljon vastaantulijoita

Pääsimme lähtemään eteenpäin klo 11:20, ja tietysti moottorilla vastatuuleen. Vähän kyllä harmittaa tämmöinen "moottoriveneily". Yksi tapa päästä purjehtimaan enemmän vaatisi sen että aikaa on käytössä enemmän ja mitään suunnitelmia ei saisi tehdä. Sitten mentäisiin aina siihen suuntaan kuin mitä tuulen puolesta nätisti pääsisi. Meillä se ei ainakaan tällä kertaa onnistu koska reittisuunnitelma koostuu muutamista satamista joissa haluamme käydä sekä niiden välissä sijaitsevista yöpymis-reittipisteistä.

Enklingen laituriin oli helppo tulla

Tunnin moottoriajon jälkeen reitti kääntyi etelään ja tuulen olisi pitänyt sopia purjehtimiseen. Nostettiin molemmat purjeet ja palkintona "huimaava" 2-3 solmun nopeus. Kaiken lisäksi tuuli oli pikkuriikkisen liian vastainen ja jouduimme hiukan luovimaankin. Vajaan tunnin kuluttua totesin että se siitä, tällä vauhdilla matka ei etene. Toisaalta on todella nautinnollista lipua kapeaa väylää auringon paistaessa, kallioiden noustessa kummaltakin puolelta venettä. Aikansa kutakin, jatkettiin siis jälleen koneella.

Satama tieltä nähtynä

Ennen Enklingeä oli hiukan avonaisempaa ja sammutin vielä kerran moottorin ja pelkällä keulapurjeella mentiin mukavasti reilua neljää solmua puolisen tuntia. On se vaan silti niin paljon mukavampaa kuin moottorilla jurnuttaminen...

Enklingen sekatavarakauppa

Enklingen laituriin oli tullut uudet sähköt kolme päivää aikaisemmin. Satamaisäntä oli ottamassa venettä vastaan ja muutenkin tuntui mukavan rennolta. Ilmaiset, kauppareissuun tarkoitetut polkupyörät olivat edelleen telineissään, tosin kolme vuotta vanhempana kuin edellisellä kerralla. Pienen pumppausurakan jälkeen pyörillä uskalsi lähteä juuri ja juuri kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan joten ihan mukavasti ne silti täyttivät paikkansa. Jaakko käytti omaa pyöräänsä, siis yksipyöräistä. Kuskasi sillä takaisin pyöräillessä vielä täyden kauppakassinkin!

Kilometrin matka kaupalta veneelle kauppakassin kanssa...

Ilmaiskäytössä olevat pyörät ovat siinä kunnossa että juuri ja juuri kilometri kauppaan onnistuu :-)

Avulias satamaisäntä kuuli että oltiin vielä jatkamassa matkaa Seglingeen niin hän siltä istumalta otti ja soitti sinne varmistaen että satama ei ollut täynnä! Aika hienoa palvelua. Pikaisen ruokailun ja jätskien jälkeen jatkoimme matkaa etelän suuntaan. Ruoka koostui ns. sekalaisista eristä, esimerkiksi poikien toivomaa pyttipannua ei ollut kaupassa kuin yksi pussi mikä sitten jaettiin tasan neljään osaan. No pääasia kai on se että kukaan ei jää nälkäiseksi.

Anni ja Pekka uimassa suoraan veneestä

Enklingen ja Seglingen väli 9 mailia oli suhteellisen yksitoikkoista vastatuuleen moottorointia. Tuntuu että tänä kesänä on ollut poikkeuksellisen paljon vastatuulta, tai sitten olemme vain tehneet turha tarkan ja yksityiskohtaisen suunnitelman etukäteen. Pari purjevenettä kääntyi edeltämme Kumlingeen mutta etelän suunnasta tulleen purjeveneen kanssa jouduimme pieneen muutaman minuutin kilvanajoon. Olimme hiukan edellä alunperin mutta Seglingeen kääntyessä huomasin meidän venettä uudemman ja suuremman veneen pikkuhiljaa hivuttautuvan kohti. Peräaallosta päätellen moottorista otettiin viimeisetkin irti, ensisijaisena tarkoituksena ehtiä ennen meitä satamaan. Yritimme Marian kanssa iloisesti morjenstaa mutta kumpikin (hiukan vanhemmista) miehistön jäsenistä istui avotilassa yrmeänä eikä ollut huomaavinaan mitään. No... onneksi edellinen omistaja on vaihdattanut tähän hiukan ylisuuren moottorin. Vipu eteen ja seitsemän solmua lasiin, kuinka ollakaan kilpakumppani alkoi jäämään ja pääsimme ensimäisenä satamaan. Eihän se edes ollut täynnä joten täysin turha kilvanajo, mutta tulipahan otettua karstat moottorista.

Saapuminen Seglingeen, vielä hajapaikkoja jäljellä

Seglingen satamaemäntä tuli juosten laiturin päähän ja kysyi huutaen että kummalla kielellä haluamme palvelua. Saatuaan vastauksen tiedusteli veneemme syväystä ja opasti meidän sataman perimmäiseen poijuun komean puuveneen viereen.

Luvialla veistetyn Scylla -veneen vieressä

Puuvene paljaustui Luvialla tehdyksi Scylla -veneeksi. Eikä miksi tahansa sellaiseksi, vaan itsensä Pekka Parikan teettämäksi "Myrskylinnuksi". Aiheesta löytyy lisää kirjasta "Myrskylintu nousee siivilleen". Yhteenvetona asiaan vihkiytymättömille että jonkinasteisen kuuluisuuden (siis vene, ei nykyiset omistajat) viereen pääsimme yöksi. Antti Tuurilla on samaan aikaan valmistunut sisarvene edelleen käytössä.

Seglingen saaren keskellä on makeavetinen järvi missä kävimme uittamassa lapsia. Jo polku sinne on itsessään elämys, hienompi kuin monen paikan ns. luontopolku. Valitettavasti myös punkkinen, veneelle päästyämme löysimme kolmelta ihmiseltä punkin vilistämässä nilkkaa ylös. Täytyy sanoa että loppuillan olen ollut tuntevani kaikenlaista psykosomaattista rapsutuksen tarvetta sieltä ja täältä...