9.9.2016 Yöksi kaunissaareen

Edellisestä purjehdusreissusta oli jo kolme viikkoa, huono sää oli vienyt toisen viikonlopun ja tädin miehen 80-vuotisjuhlat toisen. Into päästä merelle oli kova mutta toteuttamista haittasi kajuutan ovessa oleva lukko. Ainahan siinä lukko oli ollut, mutta yleensä sentään tiesin missä sen avain oli. Nyt avainta ei tuntunut löytyvän mistään. Perusteellisen miettimisen ja vielä perusteellisemman etsinnän jälkeen avain oli edelleen hukassa eikä viikon aikana löytynyt.

Perjantaina satamaan ajaessa ei auttanut muuta kuin mennä Porin keskustan kautta. Rautakaupasta löytyi yleisavain, tässä tapauksessa siis 28" voimapihdit. Vähän teki pahaa murtautua omaan veneeseensä, mutta ehkäpä sitä taas muistaa vähän aikaa olla huolellisempi tavaroidensa kanssa. Olen silti lähes varma siitä että avaimet löytyvät viimeistään joulusiivoissa, mutta tämän lukon osalta se on tietysti myöhäistä.

Moottoripurjehdusta, taustalla Olkiluodon ydinvoimala

Toinen vastoinkäyminen sattui heti satamassa, polttoainepiste oli kiinni. Laitakarissa ei ole automaattia, ja syyskuu ei tosiaan enää noudattele kesäajan aukioloaikoja. Emmimarian polttoainemittarin kalibrointi heittää aika tavalla, kerran edellisenä kesänä moottori sammui polttoaineen loputtua vaikka mittari näytti iloisesti 1/4-tankkia. Harmi kyllä en tullut silloin ottaneeksi kuvaa mittarin näyttämästä joten muistikuvien varassa oltiin. Periaatteessa tilanne oli semmoinen että polttoaine voisi loppua koska tahansa, mutta mukana oli sentään 5 litraa dieseliä kanisterissa. Pelkällä kanisterin määrällä pääsisi moottoriajoa 2,5 tuntia joten varsinaista hätää ei kuitenkaan ollut. Tuulen hiipuessa ajeltiin moottorilla säästövauhtia reilua neljää solmua, keulapurjeen auttaessa omalta osaltaan hiukkasen.

Aurinko laskee länteen

Aurinko ehti laskemaan ennen kuin pääsimme kääntämään viimeiselle neljän mailin legille syvemmälle Eurajoensalmeen. Syksyn saapumisen huomaakin ehkä ensimmäisenä juuri päivän lyhenemisestä ja pikaisesta hämärän laskeutumisesta.

Kaksi vanhinta poikaa jätettiin pitämään taloa pystyssä ja Pekka sai mukaan kaverinsa Pietarin joten olimme kuudestaan liikkeellä.

Edellisellä kerralla reilu kuukausi sitten Kaunissaaren laituri oli aivan täynnä juhlatuulella olevia veneilijöitä. Nyt näkymä pimeään rantaan oli paljon tutumpi, eli typötyhjältä näytti.

Olli valmistelee keulaköysiä rantautumista varten

Hämärä muuttui pimeäksi yllättävän nopeasti, kuivia polttopuita piti etsiä lähes käsikopelolla sillä mukaan ei tietystikään tullut kuin yksi otsalamppu. Hetken päästä saatiinkin aikaiseksi komea nuotio rannan tulentekopaikalle.

Makkaranpaiston lisäksi tehtiin lättytaikina, paistaminen onnistui retki-kaasukeittimellä sen ainokaisen otsalampun valossa. Täydellä vatsalla nukkumaan, saaren tarkempi tutkiminen jätettiin suosiolla aamuun.