Lomareissun 10. päivä, Kastelholmaan

Maarianhaminan itäsatama jää taakse

 Aamu valkeni edelleen suhteellisen tuulisena ja pilvisenä. Jälkimmäinen sopi oikein hyvin itselleni sillä jo vartin oleskelu suorassa auringonpaisteessa saa edelleen naaman "kiristämään". Matkaa oli tarkoitus jatkaa kauemmas siviilisaation parista joten kävin ravistelemassa kaasupulloa siltä varalta että se olisi pitänyt vaihtaa Maarianhaminassa. On meillä toinenkin pullo ja paikka sille veneessä mutta se jäi kotiin... Pullossa tuntui olevan vielä kaasua jäljellä joten jätin sen vielä vaihtamatta. Maria kävi pikaisesti ostoksilla keskustan kaupoissa ja sitten oltiinkin valmiita lähtemään.

Vastaantulijoita edellisestä sillan aukaisusta

Satama oli aamun aikana tyhjentynyt ihan reilusti, ilmeisesti moni oli meidän lailla tullut viettämään vain viikonloppua Maarianhaminassa ja nyt oli aika jatkaa matkaa. Lähtö meni ihan nätisti sivutuulesta ja ahtaasta satamasta huolimatta. Reilun viikon harjoituksella veneen käsittelyyn on kieltämättä tullut lisää varmuutta ja toki miehistöönkin voi luottaa aika lailla.

Sillan aukaisun odottajia

Odotuskuviota purjeilla edeten. Huomaa nopeus...

Reilun kahden mailin päässä odotti Lemströmin kanava jonka yli menevä maantiesilta avataan veneille kymmeneksi minuutiksi aina tasatunnein. Olimme aika hyvin etuajassa joten kiirettä ei ollut, purjehdimme pelkällä genualla semmoista 2-4 solmun nopeutta kohti kanavaa. Sen edustalla olikin jo muutama vene odottamassa ja lisää tuli meidän vanavedessä koko ajan. Jostain syystä kaikilla oli purjeet alhaalla ja ajelivat moottorilla ympyrää tai siksakkia aikaa tappaessaan. Minä rullasin genuan mahdollisimman pieneksi ja pidin nopeuden reilussa solmussa jolloin ohjattavuus juuri ja juuri säilyä. Näin oli paljon mielenkiintoisempaa tappaa aikaa se ylimääräinen 20 minuuttia ja vielä sekin hyvä puoli että kaikki muut joutuivat väistämään meitä, ainutta purjein kulkevaa alusta sillan odotuksessa!

Silta on auki ja jonossa puksutellaan kanavasta läpi

Tasalta silta alkoi avautua ja veneet hakeutuivat suhteellisen sopuisasti jonomuodostelmaan. Maria ohjasi että pääsin keulakannelta ottamaan muutaman valokuvan, jättäydyimme suosista jonon loppupäähän.

Tuulta ja kallistusta riittävästi

Kanavan läpäisyn jälkeen olimme Lumparnilla. Kyseessähän on ilmeisesti meteoriittikraateri, merenselkä keskellä manner-ahvenanmaata. Muut veneet rupesivat ottamaan purjeita esiin ja me muiden mukana. Edessä oli Lumparnin ylitys lähestulkoon suoraan pohjoiseen, mistä lähti pitkä ja kapea merenlahti jonka perällä Kastelholma sijaitsee. Tuuli oli yltynyt jonkin verran, katsoin jälkeenpäin että se olisi ollut puuskissa 12 m/s. Tiukkaan sivuvastaiseen noustessa huomasimme aika pian että täydet purjeet olivat liikaa ja rullasin genuaa hiukan sisään. Silti välillä tuli semmoinen "kokemattoman purjehtijan" tunne että apua tämä kaatuu... vaikka eihän kölivenettä voi nurin saada. Isommalla selällä alkoivat veneet erottua toisistaan, ja valitettavasti meidän vene alkoi hitaasti mutta varmasti jäädä muista jälkeen. Niin nopeus kuin nousukulmakin jättivät toivomisen varaa. Varmaan osavaampi kippari olisi jotain pystynyt tekemään mutta toki meidän venekään ei ole mikään kisarassi. Tuntui silti hyvältä päästä purjehtimaan pitkästä aikaa lähestulkoon koko matka, ja loppujen lopuksi emme ihan hirveästi jääneet viimeisistä veneistä. Tästä lähinnä kiitos uskaliaan reittivalinnan väylän ulkopuolelta kryssien...

Kastelholmaan vievän merenlahden suu

Kastelholman satama oli yhtä idyllisen kaunis kuin kolme vuotta sittenkin. Satamassa oli pari kesätyöpoikaa näyttämässä paikkoja saapuville veneille, laitureita on kolme kappaletta ja käytössä sekä poiju, aisa että tolppakiinnitys. Jouduimme veneen leveyden mukaiseen "kolmen metrin tolppapaikkaan", valitettavasti vain tolppien väli oli hiukan alle sen kolme metriä eli pientä kontaktia oli pakko ottaa että päästiin omalle paikalle.

Taustalla Kastelholman linna

Sataman saunat ovat auki iltaviidestä yhdeksään, ja Anni ja Pekka uivat ja saunoivat todistettavasti sen koko neljä tuntia! Aika tukevan iltapalan jälkeen molemmat olivat suhteellisen kypsiä nukahtamaan, eikä mikään ihme.

Taustalla sauna mistä pääsee suoraan uimaan

Kastelholman linna aukeaa yleisölle huomenna kl 10, oli hiukan ajatusta että jos käytäisiin siellä tutustumassa vaikka jo kolme vuotta sitten se kierrettiinkin. Muuten huominen on vielä vähän auki, että ollaanko toinenkin yö vai lähdetäänkö jatkamaan esimerkiksi Bomarsundiin.