Lomareissun 3. päivä, Katanpään linnakesaari

Monenlaista menopeli mahtuu veneeseen mukaan

Pakkahuoneen pesutuvan pyykkikone ja kuivausrumpu nro 2 oli varattu meille kello kymmenestä eteenpäin, lomalaisen vuorokausirytmillä oli varminta laittaa kello herättämään aamulla ettei vuoro mene ohitse. Kun ensimmäinen satsi saatiin pyörimään oli aamupalan aika. Meille aikuisille kaurapuuro purjeveneessä on melkeinpä parasta mitä voi ajatella, varsinkin muutaman erilaisen hillon kanssa nautittuna. Siihen veneessä keitetyt pannukahvit päälle, mikä voisi mennä vikaan? Jostain syystä nykynuoriso ei jaa ihan kaikessa samanlaisia arvoja, jouduimme lupaamaan että jos tämän kerran syövät puuronsa kunnialla niin seuraavana aamuna on sitten muroja aamiaiseksi...

Kyllä se vielä sujuu, ainakin niin pitkästi että ehtii kuvan ottaa

Uudenkaupungin Pakkahuone on lähestulkoon keskeisimmällä paikalla kaupungin sydämessä, vastaavassa satamassa en muista muualla käyneeni. Aamupäivän mittaan käytiin mm. kenkäostoksilla, omat monta vuotta lähestulkoon läpi talvenkin käytetyt Sebacon purjehduskengät olivat viimeinkin antautuneet ratkeamalla saumastaan. Jaakko kulki välikausikengillä keskellä kesää ja Mariankin purjehduskengät alkoivat olla finaalissa. Muutaman korttelin kävelyn päässä löytyi useitakin alan liikkeitä ja tyhjin käsin (tai jaloin) ei tarvinnut veneelle palata.

Edellisinä vuosina Laurin syntymäpäivä on aina sattunut keskelle venereissua ja sitä on juhlistettu asiaankuuluvasti pizzan merkeissä. Lauantain reissuunlähtökiireistä johtuen juhlat olivat jääneet vähemmälle joten se paikattiin tällä kertaa kotipizzassa torin laidalla. Seitsemän pitsaa juomineen olisi normaalihintaan kustantanut 99 euroa ja senttejä päälle, onneksi eksyimme paikalle arkena lounasaikaan ja juomat menivät lounastarjouksena kaupan päälle. No kyllä 78 euroa silti vähän sattuu pitsalla käynnistä, tunnustan näin maksajan roolissa.

Vastaantulijat saivat lasketella lähes myötäiseen täysillä purjeilla

Alkaa olla jos suhteellisen avointa ja maa vähissä

Lähtö venyi pitkälle iltapäivään, vasta kl 14:25 lähdimme jatkamaan matkaa. Tuuli oli suhteellisen navakka ja muuten sopiva purjehtimiseen, mutta koko 14 mailin matkan täysin suoraan vastainen. Onneksi tämän moottorin kanssa on suorastaan nautinto ajella myös koneella, itsetuntoa suorastaan hiveli se että ajoimme puoli tuntia rinta rinnan 41 -jalkaisin uudehkon purren kanssa eikä sen matkavauhti vastatuuleen- ja aallokkoon ollut yhteen kummempi kuin meilläkään.

Jaakko tutkailee karttaplotteria

Reilun kahden ja puolen tunnin koneajon jälkeen pääsimme Katanpään linnakesaareen. Ensimmäisen veneilykesän kauimmaisin etappi tuntui seitsemän vuotta sitten eksoottiselta ja jännittävältä paikalta, nyt tämä on vain yksi vierassatama muiden joukossa. Toisaalta vähän surullistakin, mutta kyllähän mereltä aina uusia ja ennen käymättömiä paikkoja löytyy. Sataman molemmat laiturit olivat suhteellisen täynnä, mutta vähän ennen meitä oli joku juuri lähtenyt ja saimme lähes täydellisen paikan nokka suoraan tuuleen.

Katanpään suojaisa satama

Pekka kivilouhoksen kallioilla

Katanpää on joskus aikoinaan ollut myös vankilasaarena ja sen muistona täällä on kivilouhimo mistä on nupukiveä viety jopa Euroopan isojen kaupunkien katujen päällystämiseen. Vankeja tänne oli tuotu jopa Kiinan rajoilta saakka, on sitä ennenkin ihmiset siis reissanneet ja ollut globaalia meininkiä. Tällä kertaa kivilouhimon rantaa käytettiin uimarantana Annin ja Pekan pulahtaessa mereen. Virittelin samaan aikaan nuotiota keittokatokseen ja viisitoista makkaraa katosi melko nopeasti, viimeisestä jouduttiin hiukan käymään neuvotteluakin ennenkin sen omistaja saatiin päätettyä.

Suojaisa uimapaikka

Reittivalinnat on pikkuhiljaa selkeytyneet, tarkoitus olisi herätä huomenna oikeasti ajoissa (hmm, onkohan kahdeksan sopiva? Pahalta tuntuu..) ja ehtiä ennen saapuvaa sadetta Kihdin yli Brändön Jurmoon 8,5 mailin päähän. Siitä on sitten sopiva lähteä syvämmellä Ahvenanmaalle ja aikanaan Lumparnille saakka.

Iltapala

Aku Ankkaa kynttilän valossa ennen nukkumaanmenoa