Lomareissun 2. päivä, Uudenkaupungin Pakkahuoneelle

Veneessä nukkuu aina hyvin. Ilmeisesti se johtuu auringonpaisteesta, raittiista ilmasta sekä mahdollisesti pienestä keinumisesta. Tällä kertaa heräsin kuitenkin kuuden tunnin yöunien jälkeen kello kahdeksan aamulla. Ilmeisesti elimistö ei ollut vielä ihan sisäistänyt töiden loppumista, mutta päättäväisellä kyljen käännöllä siitäkin selvittiin ja kello olikin sitten yhdentoista maissa ennenkuin tajunta seuraavan kerran palasi.

Yhteentoista saakka nukkuminen taitaa vähän näkyä naamassa...
mutta mitä väliä, nythän on loma.

Kylmäpihlaja "on niin nähty". Se ei millään muotoa tarkoita sitä etteikö se olisi hieno paikka, mutta siellä tulee käytyä niin usein muutenkin joten tällä kertaa oli ajatus päästä vain jatkamaan matkaa mahdollisimman nopeasti. Aamupalaksi kaurapuuroa ja kahvi, jostain syystä sekin tuntui ihan luksukselta. Pekka kävi aamu-uinnilla suoraan veneestä, seurailin toimitusta peräkannelta mutta en tajunnut ottaa kameraa käteen. Kokemäenjoen sameaan suistoalueeseen tottuneesta kirkas vesi tuntui suorastaan eksoottiselta, vettä pystyssä polkeva poika oli varpaita myöten näkyvissä.

Kylmäpihlajan ilta on jotenkin aivan erilaisesta maailmasta kuin aamu, tai siis puolipäivä. Illalla paikalla ovat vain omalla veneellä tulleet, saaressa yön viettävät, ja tunnelmassa on jotain hienoa vaikkakin vaikeasti selitettävää. Aamupäivän ensimmäisen vesibussin jälkeen taas saari on täynnä runsaasti jäätelöä syöviä ja selfieitä ottavia turisteja jotka palloilevat joka suuntaan aivan ihastuksissaan. Tunnelman tipahtaminen jostain erityisestä, taianomaisesta hälisevään turistipyydykseen on käsinkosketeltava. Pääsimme jatkamaan matkaa kl 12:30 satama-altaan samalla hiljakseen täyttyessä Raumalta päiväseltään tulevista pienistä moottoriveneistä.

Lähestulkoon liian tyyntä purjehtimiseen

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pieni tuulenvire kävi selän takaa. Nostimme molemmat purjeet heti satamasta lähdettyä, vaikkakin suoraan myötäiseen virsikirjalla ajaen (siis keulapurje eri puolella kuin iso) vauhti pysyi hädintuskin kolmessa solmussa. Metkaa ja samalla maallikolle vaikeasti selitettävää on se että kaikkein hitainta eteneminen on suoraan myötätuuleen. Heti kun reitti kääntyi niin että tuuli alkoi tulla hiukan sivusta nousi nopeuskin neljään solmuun ja parhaimmillaan lähes viiteen. Vajaan kahden tunnin purjehduksen jälkeen Rihtniemen ohituksen jälkeen reitti kääntyi pysyvämmin suoraan myötätuuleen ja samalla tuuli heikkeni ihan niinkuin oli ennustettu. Kun kahden solmun ylittäminen alkoi tuottaa hankaluuksia oli aika siirtyä konevoimaan.
 

Seuraavat mailit menivätkin itseltäni vähän ohitse, nimittäin F1 Itävallan osakilpailu oli melkoisen jännittävää seurattavaa. Maria piti veneen kurssissa kun kisastudio lyötiin pystyyn kajuutasta, ja niinhän sieltä Bottas nappasi uransa toisen voiton aivan Vettelin nenän edestä.

Hämmentävä näky ulapalla

Uuteenkaupungiin saavuttiin rinta rinnan Finnlinesin ison rahtilaivan kanssa, me tosin ison väylän ulkopuolella ammattiliikennettä väistäen. Heti ohituksen jälkeen lyöttäydyimme laivan perään, ja yllättävän paljon ja kauan aikaan sen potkurien pyörteet meidänkin venettä tempoilivat. Seuraavat kymmenen minuuttia kurssin pitämiseen täytyi kiinnittää erityistä huomiota nokan lähtiessä yhtäkkiä milloin oikealle, milloin vasemmalle.

Pakkahuoneen rannassa nautittiin ihan ensin pallojätskit ennen ruokakaupassa käyntiä. Illalla oli vuorossa saunominen ja tällä kertaa päästiin ihan saman vuorokauden puolella nukkumaan saakka. Huomisen suunnitelmat on aika lailla vielä auki, maanantai on vielä kaunis hellepäivä mutta tiistai-iltapäivänä ennusteen mukaan alkava reiluhko vesisade aiheuttaa hiukan pohtimista. Mihinkään sähköttömään taikka muuten tylsään paikkaan ei huvittaisi jäädä sadetta pitämään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.