 |
| Veneen lasku toukokuun viimeisenä viikonloppuna |
Monta vuotta olin haaveillut että joskus vielä haluaisin purjehtia Göta Kanalin, siis Ruotsin poikki itärannikolta länsirannikon Göteborgiin. Aikaisemmin tuntui työesteiden vuoksi aivan mahdottomalta että ennen eläkeikää kyseistä haavetta voisi toteuttaa, senverran pitkästä reissusta kuitenkin olisi kyse. Vene pitäisi nimittäin saada sieltä myös takaisin, ja luontevin reitti olisi purjehtia se Tanskan ohitse ulkokautta takaisin Itämerelle. Siihen ei muutaman viikon loma riittäisi, eikö kesälomaa edes halua pilata ylettömällä kiireellä. Vuosi sitten työkuviot kuitenkin muuttuivat, ja yhtäjaksoinen seitsemän viikon kesäloma alkoi näyttää mahdolliselta.
 |
| Yllättävän korkea, mutta pakkohan sinne oli mennä... |
Keväälle oli kuitenkin kasautunut aika paljon kaikkea muutakin hommaa, ei suinkaan vähäisimpänä hallin rakentamisen aloittaminen. Tarkoitus on nimittäin tehdä lämmin säilytyshalli veneelle omaan pihaan, toki siihen tulee muutakin harrastetilaa. Siitä ehkä myöhemmin lisää, mutta tässä kohtaa varmaan riittää kun kerron että betoniharkkojen juotosvalu oli keskiviikkona ja seuraavana päivänä lähdettiin seitsemän viikon purjehdusreissulle. Ja kaikki rakentaminen tehdään tietysti itse. Stressitaso oli välillä hiukan nousussa ja tuntui että päässä surisi kuin mehiläispesä. Niin... mehiläiset. Vielä lähtöpäivänä käytiin pesällä ja pohdittiin varahoitajan kanssa parveilunestomenetelmiä, pesästä kun löytyi ihan liikaa jo munittuja emokennoja. Annoin sijaiselle vapaat kädet asian suhteen, mehiläishoito on joka tapauksessa niin yllätyksiä täynnä että hoitajalle jää monesti vain sivusta seuraajan rooli kun mehiläiset jotain päättävät.
 |
| Valu alta pois päivää ennen reissua. |
Kaiken tohinan keskellä vene kuitenkin oli saatu laskettua vesille ja huollettua. Mastossakin jouduin käymään ensimmäistä kertaa tämän veneen kanssa, tuulimittarin anturi oli tietysti unohtunut kotiin veneenlaskupäivänä. Yllättävän korkea se 16,8 metriä vedenpinnasta olikin. Myös starttiakku ja sen kanssa rinnan kytketty keulapotkurin akku oli uusittu ja peräti yksi reissu seuran saaritukikohtaan Ryöväskeriin tehty. Muuhun ei kerta kaikkiaan ollut aikaa, mutta onneksi vene tuntui toimivan hyvin.
 |
| Viimeinkin matkalla |
Matkaan päästiin viimein juhannusviikon torstaina kl 22:45, kohti tunnin matkan päässä olevaa seuran saaritukikohtaa. Lähdössä tärkeintä on lähtö, ja helpotus oli melkoinen kun viimeinkin köydet olivat irti. Maria oli tehnyt ihan uskomattoman työmäärän ja pakannut kaiken tarvittavan, ruokaakin tarttui matkalla mukaan yli 300 euron edestä joten aivan heti ei nälkä pääse yllättämään. Vene tosin oli sisältä semmoisessa lastissa että suotuisasta tuulesta huolimatta purjehtimisen sai unohtaa, pienikin kallistuminen olisi pudottanut kaikki tavarat tasoilta ja pöydältä lattialle. Siispä moottorilla kohti auringonlaskua ja sen yli, eli aurinko ehti laskea siinä ajellessa. Ryöväskerissä ajoimme samaan poijuun Svanevit:n sisarveneen Mallan kanssa. Harvinaista herkkua, veneet kun ovat peräkkäisillä sarjanumeroilla (vuodelta 1992) ja tarinan mukaan tilattu veistämöltä samalla kertaa. Malla majailee nykyisin Turun suunnalla joten harvoinpa sitä samaan kuvaan päästään.
 |
| Harvinainen yhteiskuva |
Siinä jutellessa ja lopuksi saunoessa aika vierähti niin että ajatus aikaisesta aamun lähdöstä alkoi näyttää mahdottomalta. No tuuliennuste ei myöskään rohkaissut, sen verran ikävän vastaista oli luvattu koko päiväksi. Päätettiin että nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, olihan kyseessä kuitenkin loman ensimmäinen yö. Reittivalintoja joutaa miettiä sitten aamullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti