Kökarin Sandvik

Kihdin pohjoispää

 

Havahduttiin taas yhdeksän maissa aamulla. Tuuli ei osunut satamalahteen koska oli aivan hiljaista, edes pientä liplatusta ei kuulunut. Eilisestä viisastuneena päätettiin lähteä heti, ehtiihän sitä heräillä vauhdissakin, aamiaisen nauttimisesta puhumattakaan. Avasin nopeasti moottoritilan ja tarkistin öljyt, kaikki näytti olevan kunnossa. Viereinen vene oli selvästi myös lähtöpuuhissa joten sen kummemmin aikailematta väänsin moottorin käyntiin ja köydet irti kellon näyttäessä 9:20.

Työpaikan huppari toimii myös purjehtiessa.

 

Edellisenä iltana oli isopurje jäänyt pakkaamatta lazy bagiinsä (purje on sen verran suuri ja jäykkä ettei voi suoraan vain vetää vetoketjua kiinni vaan sitä täytyy vähän asetella ensin) joten oli helppo nostaa iso heti satama-altaassa. Tuuli oli edelleen suoraan etelästä joten ajoimme täysillä purjeilla ulos satamasta (pohjoiseen), ja siitä edelleen lännen suuntaan Kihdin suulle. Iloa ei tosin kestänyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta siitä sai jotenkin mukavan alun päivään. Kihdillä käännyttiin suoraan etelään, purjeet alas ja eilisen tapaan taas kone käyntiin. Edessä oli noin 38 mailia moottorilla suoraan etelään, eli käytännössä koko Kihti päästä päähän.

 

Kökarin Sandvik, onneksi tilaa oli hyvin

Tällä kertaa tuuli ei ollut aivan niin luja kuin eilen, ja ehkä moottorointiin oli jotenkin jo tottunutkin. Joka tapauksessa ihan samanlaista väsähtämistä ei tullut kuin eilen. Maria ja Anni hoitivat välillä omaa osuuttaan ja pääsin itse kirjoittelemaan blogia kajuuttaan läppärin kanssa. Muutenkin moottoriajosta oli hyötyä akkujen lataamisen muodossa, samoin läppäri oli kätevä ladata ajon aikana täyteen, veneessä on kiinteästi asennettu 900 watin invertteri joten verkkolaitteiden käyttö on helppoa.

Tästä ei kesä parane

 
Suoraan Kihdin eteläpäässä oli Jungfruskärin pieni saari(ryhmä), sen läpi näytti menevän väylä joten koukattiin sitä kautta. Kyseessä on siis pieni retkisatama asumattomalla ja suhteellisen eristäytyneellä saarella, sisempänä olevaan lahteen kiikaroidessa näkyi pari purjevenettä ja moottorivene, asianmukaisesti juhannusjuhlaliputettuina. Rantakallioilla näytti käveleskelevän myös muutamia lehmiä, liekö sitten jotain maatiaiskarjaa tms..? Aivan tarkkaa tietoa lahden ja kiinnittymislaitureiden syväyksistä en siihen hätään netistä löytänyt ja mielessä hiukan painoi Kökarin sataman paikkatilanne näin juhannuksen alla joten jatkettiin suoraan matkaa. Toisaalta olisi hirveän kiva joskus olla liikkeellä niin väljällä aikataululla että kaikenlaisten mielenjuolahduksien toteuttaminen olisi mahdollista, mutta tänään siihen ei ollut mahdollisuutta.

 

Satamatoimistosta saa myös elintarvikkeet.

Viitisen mailia ennen satamaa reitti kääntyi 90 astetta suoraan länteen ja pääsimme purjehtimaan viimeisen tunnin leppoisassa iltapäivän tuulenvireessä. Edellä näkyi yhteensä neljä purjevenettä ja näin jo sieluni silmin täyden sataman edessäni. Lopulta osa veneistä jatkoikin matkaansa ja Kökarin Sandvikin satamakin oli alle puolillaan. Erittäin mukavan oloinen satamaisäntä tuli laiturille vastaan ja satama oli muutenkin juuri niin kivan oloinen kuin neljän vuoden takaa muistelimmekin.

 

Kökarin muinaisesineistöä

 

Kökarilla on asunut munkkeja mahdollisesti jo 1300-luvulla, ensimmäiset maininnat Kökarin Fransiskaaniluostarista löytyvät 1400-luvun puolelta. Neljä vuotta sitten täällä käydessä sain punkin ruohikkoisella munkkipolulla kävellessä ja epäonnekseni huomasin sen vasta seuraavana päivänä. Selvisin sillä kertaa säikähdyksellä, mutta ymmärrettävästi korkeaa heinää kasvava polku ei houkutellut tällä kertaa. Sataman lähellä olevaa kirkkoa sen sijaan pyöräilimme katsomaan. Kirkon vierestä löytyy myös Fransiskaaniluostarin rauniot joita kattamaan on rakennettu rakennus päälle, alttarista päätellen kappeli lienee käytössä ainakin muutaman kerran kesässä.

 

Tähän saakka on tuullut joko liian lujaa tai täysin väärästä suunasta. Nyt yllättäen suunta olisi hyvä mutta ennusteiden mukaan tuuli olematon. Huomisen suunta olisi Ruotsiin, lähes suoraan Kökarista länteen. Matkaa kertynee yli 50 mailia joten sellainen moottorointi viivasuoraan peilityynellä merellä kysyy hermoja. Toivon mukaan aamun ennusteet hiukan tuosta piristyisivät.