Pitkä moottorointi Katanpäähän

Ryöväskeri jäi taakse.

 

Veneessä nukkuu hyvin, yleensä jopa paremmin kuin kotona. Niin tälläkin kertaa, sillä kello oli jo yli kymmenen kun havahduttiin aamuun. Haaveet aikaisesta lähdöstä sai unohtaa, mutta ehkä kunnon yöunet kiireisen ja stressaavan lähtövalmistelun jälkeen tulivat tarpeeseen. Tosin toiveikas mieliala karisi tuulitietoja ja -ennusteita vilkaistessa. Naapuriveneestä huomatettiin ihan aiheellisesti että kuudelta aamulla herätessä olisi ollut neljä tuntia purjehdustuulta tarjolla, nyt ohjelmassa olisi vain vastaista loppupäiväksi.

Ydinvoimalat horisontissa

 

Etukäteen olin leikitellyt ajatuksella suorasta legistä Luvialta Ahvenanmaan Getalle, tai jopa suoraan yöpurjehduksena Ruotsiin saakka. Näytti siltä että moiset haaveet sai haudata, ja kun viimein pääsimme 11:30 lähtemään niin siltä se tosiaan näyttikin. Olosuhteille ja säälle ei purjehtija paljoa voi, ainoastaan sopeutua siihen mitä annetaan. Juttelin kerran kolminkertaisen maailmanympäripurjehtijan kanssa, hän totesi että "Herrasmies ei kryssi", ja lisäksi piti moottoria vain purjehduksen apumoottorina. Hänellä toki eläkeläisenä oli sellainen mahdollisuus ettei kalenteria ollut pakko vilkuilla. Meillä sen sijaan on reissun paluupäivä ja töiden aloittaminen kiveen hakattuna joten ns. aivot narikkaan ja moottorointia vastatuuleen koko päivä.

Naisten kesämuotia? (lippis unohtui kotiin...)

Ruokaa vauhdissa

Yksi vajaan tunnin pätkä onnistui purjeilla, ykkösreivattu iso ja huomattavasti sisään rullattu genua vetivät jyrkkään sivuvastaiseen helposti kuusi ja puoli solmua vauhtia. Liekö alkukauden tottumattomuutta vaiko liian lujaa puuskaista tuulta, mutta purjehduspätkä tuntui jotenkin epämiellyttävältä. Siihen päälle yhdeksän tunnin moottoriajo läpeensä tuttuja maisemia sai jo melkein kyseenalaistamaan koko reissun järkevyyden. Aurinko porotti armotta ja tuuli sai kaipaamaan pipoa päähän, onneksi sprayhoodin taakse pääsi suojaan molemmilta. Aikaisemmilta vuosilta muistin onneksi että lähes joka reissulla oli ollut vähän käynnistysvaikeuksia ennen kuin loma alkaa tuntua lomalta, ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuisi.

Maria ajaa kun kapteeni lepää.

Katanpää ja vapaa laiturinpää

Katanpään linnakesaaren suojaisaan satamaan päästiin kl 21:45, reilu kymmenen tuntia Luvian Ryöväskeristä lähden jälkeen. Matkaa kertyi 56 merimailia. Etukäteen hiukan jännitti kuinka täynnä satama on, olihan kuitenkin juhannuksen aatonaatto. Huoli ei ollut täysin turha, juhlaliputettuja mastoja oli vastassa melkoinen meri. Isomman laiturin päädyssä oli kuitenkin kolme vapaata poijua ja pääsimme nätisti kiinni keula laituriin, vieläpä hiukan tuuleen päin. Satamatoimiston edessä trubaduuri viihdytti kitaran kanssa hillityllä juhlatuulella olevaa kansaa ja 26 euron satamamaksukin onnistuttiin juuri maksamaan ennen sulkemisaikaa.

"Castor", mahdollisesti maailman kaunein Scylla.

Koivunkehrääjätoukkia.

Seuraavan päivän tuuliennusta näytti hiukan rauhallisemmalta, mutta edelleen täysin etelästä eli vastatuuli. Mahdollinen seuraava etappi saattaisin olla Kökar, josta sitten sunnuntaina saattaisi päästä suoraan ylitse Ruotsiin.

Päivän reitti, 56 mailia Luvialta Katanpäähän.