Vain pienen pieni tuulenkare rikkoi tyynen veden pintaa kun vähän yhdeksän jälkeen (kyllä, ei olla lomalla aamuvirkkuja) kurkistin kajuutan luukusta ulos. Satama oli hiljainen ja rauhallinen, toiselta puolelta laituria oli yksi Najad kadonnut mutta muuten kaikki näytti samalta kuin illalla. Nukkuivatko kaikki muutkin?
 |
| Kökar jäi nukkumaan? |
Maasähkö pois, moottori käyntiin ja keulakäydet irti. Näin vaivattomasti matka toiseen maahan yli rannattoman meren alkoi. Ulkosaariston sileät ja pyöreät kalliuluodot lipuivat ohitse kun lähes tyynessä moottoroimme suoraan länteen, avotilassa aamiaista ja kahvia nauttien. Ahvenanmaa kaakkoiskulmassa Kökarin ympärillä merikortti on monessa paikkaa kuin haulikolla ammuttu, niin paljon pieniä luotoja ja kareja pilkistää joka suunnasta. Ihme kyllä suoraan länteen kulkee hyvinkin suora reitti, lähestulkoon väylä, joten navigointi rajoittui aika pitkälle säännöllisiin plotterikartan vilkaisuihin ja autopilotin säätämiseen asteen pari johonkin suuntaan.
 |
| Leppoisaa purjehdusta |
Puolentoista tunnin moottoriajon jälkeen tuuli osoitti jonkinmoisia heräämisen merkkejä, edelleen edellisten päivien tutusta suunnasta eli etelästä. Ajatus iltaan saakka jatkuvasta moottoriajosta tuntui niin puuduttavalta että tartuin epätoivoisesti heikkoihin tuulenrippeisiin. Ehkäpä se tästä voimistuisi? Ja... ehkä nyt viimein olisi se genaakkerikeli? Veneen mukana oli tullut vanha genaakkeri laitettuna uudelle Selden GX 15 rullalaitteelle, edellinen omistaja ei ollut koskaan ehtinyt edes kokeilla sen toimivuutta. Olen aika varovainen purjehtija joten genaakkeria on tullut ulkoilutettua melko harvoin, nyt näytti siltä että keli olisi siihen kohdillaan. Siispä keulapiikkiä tyhjäämään... Ainut järkevä paikka ylimääräisten purjeiden säilytykseen on keulapiikissä, siis keulan patjojen alla. Sinne pääsemiseksi koko keula on tilapäisesti tyhjättävä salongin sohville, tässä tapauksessa siis pari Brompton taittopyörää, dronereppu, läppärireppu, suppilauta, kitara, monta putkikassia tarpeellista tavaraa ja muuta pientä.
 |
| Heti aukirullauksen jälkeen, vielä ilman isoa. |
Ehti varmaan kulua puoli tuntia alkuperäisestä ajatuksesta ennen kuin genaakkeri oli nostettu kireäksi genuan etupuolelle, auki- ja kiinnirullauksen päättymätön köysi lukkoinen ja pylpyröineen asennettu paikoilleen sekä genaakkerin jalusköysi vedetty avotilaan. Maria hoiti jalusköyttä ja minä rullasin etukannella, kohta genaakkeri olikin jo komeassa vedossa ja Yanmarin sai sammuttaa. Tässä kohtaa tuli mieleen että eikös yleensä myös isopurje ole ylhäällä samaan aikaan... tuuli oli onneksi niin kevyttä että puomi löysälle, pikainen koukkaus vastatuulen suuntaan ja iso nousi kuin tyhjää vain. Nopeus asettui heti 4,5 solmun tietämille ja hymy kasvoille.
Tuuli oli hyvin tasainen sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan koko päivän. Seuraavien kuuden tunnin aikana Maria kiristi kerran jalusta, ja muutamia tunteja myöhemmin minä toisen kerran. Veneen nopeus pysyi koko ajan 4-6 solmun välillä kunnes Ruotsin rannikkoa lähestyttäessä alkoi tuuli pikkuhiljaa voimistua. Menimme sisään samasta väylästä kuin kaikki Tukholmassa tai Kapelskärissä käyvät isot laivatkin joten sekä AIS että MarineTraffic olivat vilkkaasti käytössä. Loppujen lopuksi yhtään matkustajalauttaa ei tarvinnut kohdata, mutta 12 solmuun noussut tuuli yhdessä muun liikenteen kanssa stressasi sen verran että rullasimme genaakkerin sisään ja jatkoimme tutumman ja helpomman genuan kanssa sisään Ruotsin saaristoon.
Satamakirjoista oltiin katsottu heti väylän tuntumasta löytyvää Torparön luonnonsatamaa. AIS tosin näytti jo matkan päästä että siellä olisi ankkurissa yksi saksalainen ja yksi ruotsalainen purjene ja lahti ei ollut suuren suuri. Toisaalta kirjasta löytyi hyvin dokumentoidut paikat missä keulan saisi kiinni kallioon, siispä se olisi varasuunnitelma. Tuulen hiipuessa käynnistin moottorin, mutta jostain kumman syystä se ei reagoinut kaasuvipuun. Vaihde meni kyllä päälle mutta kierrokset eivät nousseet. Hmm... onneksi purjeet olivat vielä ylhäällä. Maria hyppäsi ruoriin ja minä sukelsin moottoritilaan. Selvä tapaus, kaasuvipu ei liiku. Pienen ihmettelyn jälkeen ruuvasin tyhjäkäyntiä kaasuvivun rajoittimesta hiukan suuremmalle ja päätettiin jatkaa luonnonsatamaan. Korkeaa kalliota lähestyttäessä tuuli oli täysin tyyntä joten tyhjäkäynnillä ja vaihteilla pelaten saatiin keula nätisti kallioon ja perä ankkuriin. Kallion kiinnityskiilat olivat jostain mystisestä syystä Pomarkussa mutta köydet eivät tästä veneestä lopu (terveiset vain edelliselle omistajalle) joten keula saatiin kiinni kallion laella oleviin puihin saakka.
 |
| Voiton puolella kun viallinen osa on jo kädessä. |
Kaasuvivun ongelmat selvisivät pienen perehtymisen jälkeen. Kaasukahvalta moottorille menee 165 senttiä pitkä teleflex -kaapeli jonka ydin ei ole säikeistä vaan ns. pianolankaa. Se oli siististi poikki kaasukahvan puoleisesta päästä, pianolangan ja paksunnoksen liitoksesta. Käänsin vaijerin toisin päin niin että sain kahvalle ehjän pään, lyhensin moottorin päästä suojakuorta ja käänsin pihdeillä pianolankaan koukun. Tästä koukusta rautalanka vetämään kaasuvipua ja koko komeus varmistettuna teipillä. Seuraava päivä oli maanantai ja olin jo nähnyt itseni soittelemassa surkealla englannillani lähistön venekorjaamoihin ja -tarvikeliikkeisiin. Helpotus oli melkoinen kun totesin että tällä kertaa korjauksesta tuli niin hyvä että mitään tarvetta uuden vaijerin etsimiseen kesken reissun ei ole.
Aikaa vierähti puoleenyöhön saakka paikallista aikaa, eli yhteen saakka Suomen aikaa. Illalla ei silti meinannut uni tulla helposti, varsinkin kun ruoripylvään sisään kurkistaessani olin nähnyt että ruorimekanismin ketjusta puuttui ketjulukon sokka kokonaan. Kyllä pitäisi kaikki mahdollinen itse katsoa eikä luottaa edellisiin mekaanikkoihin, ohjauksen menettäminen on melkein pahinta mitä voisi kuvitella tapahtuvan. Sokka lienee puuttunut koko sen kolme vuotta mitä vene on meillä ollut. Pienellä nippusiteellä siitä selvittiin, mutta entäs-jos -skenaariot silti hiukan kummittelivat mielessä vielä nukahtamisen hetkelläkin.
 |
| Tyyni ja rauhallinen yö Tukholman saariston reunalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti