6.8.2016 Aamu Kaunissaaressa ja kotimatka

Hyvin nukutun yön jälkeen raottelimme siinä kymmenen jälkeen veneen luukkuja. Se ainut muuhun porukkaan kuulumaton "isä, poika ja lapsenlapset" -seurue oli juuri tekemässä lähtöä takaisin Rauman suuntaan mistä olivat eilen tulleet. Yksi edellisen yön sankareista pesi veneensä sohvatyynyä laiturilla, yksi oli nukkunut ilman vaatteita laavussa kun ei ollut löytänyt niitä mistään, toinen ei ollut onnistunut ryömimään makuupussiin yöllä mutta oli saanut vedettyä sen sentään peitokseen. Saunottu oli kuitenkin ja löylyt olivat olleet hyvät, meille tarjottiin mahdollisuutta aamusaunaankin.

Telttasauna valmiina

Yöllä oli kuitenkin saatu jotain aikaiseksi, nimittäin meidän iltanuotion paikalla oli kuoppa missä paloi iloinen valkea. Rosvopaisti oli kuulemma tarkoitus saada illaksi valmiiksi joten kuoppa oli kaivettu ja sen lämmittäminen oli aloitettu jo yöllä otsalampun valossa.

Tämän päivän ohjelmaksi oli yhtenä vaihtoehton käydä katsomassa meidän vanhaa venettä ja sen uutta elämää Raumalla mutta aikataulu ei oikein antanut myöten. Mieluummin mukavaa laiskottelua ja lomapäivän viettoa kuin kellon kanssa ajelua sinne ja tänne. Yksi hyvistä asioista veneillessä on juuri se aika ja kiireettömyyden tuntu, sitä ei halua pilata liioilla aikatauluilla ja suunnitteluilla. Jopa kaurapuuro ja aamukahvi maistuvat ihan erilaiselta kun ei ole kiire mihinkään.

Aamiaisen jälkeen käytiin kävelyllä saaren toisella puolella. Lampaista ei tällä kertaa näkynyt kuin papanoita, ja koska saari tuli viime kesänä koluttua aika perusteellisesti niin kokonaista kierrosta ei jaksettu tehdä.

Yhden jälkeen iltapäivällä ruvettiin tekemään lähtöä takaisin Laitakarin suuntaan. Loppujen lopuksi reissu olikin ollut mukava ja saaren valloittanut porukkakin ensivaikutelmasta poiketen ihan asiallista. Vaikka kyllä sitä joskus vielä täytyy ihan kahdestaankin päästä johonkin laiturin päähän yöpymään, ehkä sitten myöhemmin syksyllä?

Eurajoensalmen avautuessa Olkiluodon edustalla alkoi tuulikin varovasti  heräillä. Aluksi plotteri näytti ihan mukavia viiden solmun lukemia mutta aika nopeasti tuuli alkoi laantua. Suunta kuitenkin oli sopiva joten lasketeltiin myötäiseen hiljalleen hiipuvassa tuulessa, välillä kahvia keitellen ja evästellen. Autopilotin puute alkaa olemaan ihan konkreettinen ongelma, kevyessä tuulessa ja keskellä "ei-mitään" olisi kernaasti mennyt muutamaksi minuutiksi kahville kajuutan pöydän ääreen. Valitettavasti venettä ei saanut millään menemään oikeaan suuntaan vaikka kuinka yritin purjeiden keskinäistä tasapainoa muuttaa. Välillä jopa puoli minuuttia sai olla irti ruorista kunnes vene alkoi hitaasti kääntyä tuuleen tai tuulesta poispäin. Olen alustavasti sopinut kaupan kaverin käytetystä autopilotista, mutta aika monta mutkaa on vielä matkassa ennenkuin varsin vaativa asennus on toimintavalmis. Mutta toivo rauhallisemmista kahvihetkistä ensi vuodelle silti elää.

Rauman suunnasta tulevan 1,5 metrin väylän kääntyessä tuuli oli lopulta täysin takaa ja pääsin kokeilemaan lomareissulla keksimääni virsikirja-patenttia uudemman kerran. Spinnupuomin puuttuessa levitin siis genuaa Motonetin teleskooppi-venehaalla lopputuloksen ollessa ihan toimiva. Perillä Laitakarissa olimme kello 16 jälkeen.