5.8.2016 Kahdestaan(?) Kaunissaareen

Eurajoen Kaunissaari jäi edellisestä kesästä mieleen luonnonkauniina ja ennenkaikkea rauhallisen syrjäisenä paikkana, sellaisena mikä itsestäänselvästi pääsi meidän "vähintään-kerran-kesässä" -listalle. Edellisillä yöpymiskerroilla laituri oli ollut meitä lukuunottamatta ihan tyhjä joten olin ilman muuta ajatellut että jos kahdestaan Marian kanssa pääsemme vielä vesille niin tällainen romanttissävyinen parisuhdepurjehdus suuntautuun sinne.

Kotisatama Luvian Laitakari

Koulujen alkamiseen oli enää viikko aikaa ja appivanhemmat hakivat nuorimmaiset vielä kerran mummolaan. Lauri, Jaakko ja Olli jätettiin pienen ruokarahan kera pitämään taloa pystyssä sillä aikaa kun me heti töiden jälkeen perjantaina "karkasimme" veneelle. Näin loppukesästä on syntynyt jonkinmoinen rutiini ja näppituntuma siihen mitä ja miten yönylireissua varten täytyy pakata joten semmoiset ex-tempore - lähdöt onnistuvat aika mukavasti.

Rahtilaiva horisontissa

Eurajoen Kaunissaari sijaitsee syvällä Olkiluodon pohjoispuolella olevassa lahdessa, neljä mailia sisäväylältä sivussa. Saarella on toiminut vuosina 1874-1923 A. Ahlströmin höyrysaha ja suuretkin laivat pääsivät vaivattomasta saaren pohjoispuoleiseen satamaan lastausta varten. Saari on nykyisin asumaton sekä luontopolkuja ja tulentekopaikkoja lukuunottamatta lähes luonnontilassa, pienen lammaslauman hoitaessa kesäisin ns. perinnemaiseman ylläpitoa. 33 hehtaarin kokoisessa saaressa on enimmillään asunut 131 ihmistä ja toiminut mm. oma kansakoulu. Luonto on kuitenkin vallannut tehokkaasti tilaa takaisin ihmisiltä ja nykyisin saaressa on nähtävissä lähinnä raunioituneita rakennusten perustuksia muistuttamassa menneestä. Lisää Kaunissaaren mielenkiintoisesta historiasta voi lukea vaikka täältä (pdf).

Pohjoisesta tullessa käännytään ennen Olkiluotoa sisään

Tuuli oli joko liian heikko tai sitten liian vastainen, vasta Olkiluodon voimalan edustalla viimeisen neljän mailin legille käännyttäessä päästiin avaamaan purjeet. Vauhti ei ollut kummoinen mutta laskeskelin että auringon laskiessa olisimme perillä. Vaikea kuvitella sen hienompaa kuin rantautua aution saaren laituriin illan hämärtyessä...

Hidasta lipumista auringon laskiessa

Vene lipui hiipuvan tuulen myötä lähes kävelyvauhtia syvemmälle Eurajoensalmeen. Laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat suoraan selän takaa kun istuimme avotilan pöydän ääressä iltakaakaolla. Mikä voisi mennä vikaan?

Eurajoen kunnan ylläpitämä pieni ponttoonilaituri saaren pohjoispuolella on pienen niemennokan takana, meren puolelta tullessa laiturin huomaa vasta lähes kohdalla. Tällä kertaa luulin erehtyneeni paikasta, laituria ei edes näkynyt kaiken sen venepaljouden takaa. Laskimme yhteensä yhdeksän venettä. Olisko saaressa juuri sattumalta joku partiolaisten tms.. tapahtuma tai retki? Aurinko oli jo laskenut ja matkan jatkaminen esim. Raumalle olisi tiennyt kaksi tuntia lisää ja rantautumisen pilkkopimeässä. Pikaisen mietinnän jälkeen päätimme jäädä kun kerran tänne oltiin tultu.

Sopu sijaa antaa, kuvassa oikealla näkyvä reunimmainen vene oli juuri lähdössä joten saimme siitä paikan. Rantautumisen jälkeen selvisi että yhtä vaille kaikki veneet todella olivat samaa seuruetta, vaikkakin mielikuva reippaista (raittiista) partiolaisista ei ehkä ollutkaan ihan oikea. Kyseisellä miesporukalla oli vuosien traditio viettää yksi kesän viikonloppu Kaunissaaressa syöden, juoden ja saunoen ja tietysti me satuimme juuri silloin paikalle. Syömispuolen virkaa hoiti 7-8 kiloa lihaa josta oli tarkoitus ruveta tekemään rosvopaistia. Juomispuoli tuntui olevan myös kunnossa ja saunomisen alkuun kuulemma päästäisiin ihan kohta, kiuas oli jo paikallaan ja pikaisesti kyhätyn pressusaunan lauteita viimeisteltiin paraikaa! Kieltäydyimme kohteliaasti niin saunakutsusta kuin tarjoutuista oluista ja vetäydyimme rannasta kivenheiton päässä olevalle laavulle omaa nuotiota virittelemään.

Tässäkohtaa täytyy kuitenkin antaa tunnustusta kyseisen porukan fiksuudelle. Vaikka selvästi oltiin ns. juhlimassa ja osalla kyseinen tila oli ilmeisesti kestänyt enemmän tai vähemmän useamman päivän niin se perinteinen huuto ja mekastus puuttuivat. Veneiden stereot eivät olleet täysillä ja kukaan ei inttänyt ja rähissyt eikä edes korottanut ääntään. Paistoimme rauhassa makkaraa laavulla istuskellen illan pimentyessä ympärillä. Eihän tämä nyt niin hullumpaa ollutkaan vaikka emme ihan kahdestaan koko saarta saaneet tällä kertaa!

Juttelin laiturilla vielä jonkun aikaa naapuriveneen kaverin kanssa. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyi mm. ilmailun puolelta, hän oli hypännyt parikymmentä hyppyä laskuvarjolla mutta oli enemmän kiinnostunut itse lentämisestä. Minua ei kauheasti tarvinnut innostaa aiheesta juttelemaan... Nukkumaan pääsimme puoli yhden maissa. Muista veneistä kantautuva puheensorina ja musiikki ei haitannut millään lailla, oikeastaan itsekin ihmettelin veneen hyvää äänieristystä. Suoraan muotista valettu ja ennen kannen ja pohjan liittämistä paikalleen nostettu kokonainen sisustusmoduuli oli uusinta uutta silloin kun Targa 96:sta tehtiin, yksi kiistattomia etuja on ilmeisen hyvä äänieristys. Havahduin kyllä kylkeä kääntäessä puoli neljän aikoihin ja totesin muusikin ja juttelen kuuluvan edelleen vaimeana jostain kaukaa... eli siis parin metrin päästä. Muistan miettineeni että aamusella on luultavasti sitten aika hiljaista ennenkuin nukahdin uudestaan.

Musta kesäyö muistuttaa syksyn läheisyydestä