19.8. Monimutkaista logistiikkaa - Ouran reissu osa 1

Syksy alkoi tehdä tuloaan, sadepäivinä sen ensiksi huomasi. Yksi viikonloppu olikin jäänyt väliin veneilyn osalta juuri kovien sateiden vuoksi. Nyt oli sitä suurempi hinku päästä vesille, semmoinen lista tekemättömistä reissuista ja käymättömistä paikoista hautui alitajunnassa ja kesä oli sentään loppumassa! Yksi edellisen kesän mieleenpainuvista paikoista oli Merikarvian Ouraluoto, valitettavasti matka oli yhdelle päivälle turhan pitkä. Mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja vähän samaan tapaan kuin vanhassa "Susi, lammas ja kaalinpää" -arvoituksessa, tavoitteena saada reissu tehtyä yhden viikonlopun aikana kuitenkin niin että veneessä istuminen per henkilö olisi minimissään.

Päädyttiin lopulta semmoiseen järjestelyyn että lähdimme Skodalla (Koska Volvossa vain on vetokoukku) Jaakon kanssa kahdestaan perjantai-iltana kohti Luvian Laitakaria. Tarkoitus oli lähteä illalla vajaan tunnin verran Ouraa kohti eli seuran saareen Ryöväskeriin. Seuraavana aamuna jatkaisimme Porin Reposaareen mihin muu porukka tulisi, tuoden Jaakon mopon peräkärryllä tullessaan. Jaakko lähtisi mopolla kotiin Pomarkkuun ja menisi yöksi kaverilleen, muut porukka jatkaisi matkaa Ouraluodolle. Sunnuntaina tipauttaisin perheen takaisin Reposaaseen ja joko jättäisin veneen sinne vieraslaituriin josta se haettaisiin alkuviikosta tai sitten jonkun (työkaverin? Laurin tai Ollin tai Pekan?) kanssa ajelisin vielä sunnuntai-illaksi takaisin Luvialle. Kuka pysyi kärryillä? :-)

Sateenkaari ennen uutta saderintamaa

Perjantai-ilta oli lähestulkoon tyyni kun Jaakon kanssa ajelimme moottorilla tuttua pätkää. Vähän ennen lähtöä oli Laitakarissa satanut, ja vähän lähdön jälkeen satoi taas. Kerrankin hyvä ajoitus! Suunnitelmissa oli lähinnä makkaranpaistoa ja aikaisin nukkumaan, aamulla sitten starttaus heti aamupalan jälkeen kohti Reposaarta.

Kaksi makkaraa riitti iltapalaksi ihan hyvin, tosin aikaisin nukkumaanmenosta ei taaskaan oikein tullut mitään.  Jostain syystä veneilijät ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoista väkeä ja juteltavaa tuntuu löytyvän jos jonkinmoista.

Johonkin aikaan havahduin että alkaa olla jo pilkkopimeä, siispä nukkumaan. Täysikuu pilkisti välillä pilvien välistä ja yritin sitä saada käsivaralta kuvattua vaihtelevalla menestyksellä.

Tuliterä saksalainen Feuerhand -myrskylyhty tositoimissa

Täysikuu pilvien raosta