6.8.2016 Aamu Kaunissaaressa ja kotimatka

Hyvin nukutun yön jälkeen raottelimme siinä kymmenen jälkeen veneen luukkuja. Se ainut muuhun porukkaan kuulumaton "isä, poika ja lapsenlapset" -seurue oli juuri tekemässä lähtöä takaisin Rauman suuntaan mistä olivat eilen tulleet. Yksi edellisen yön sankareista pesi veneensä sohvatyynyä laiturilla, yksi oli nukkunut ilman vaatteita laavussa kun ei ollut löytänyt niitä mistään, toinen ei ollut onnistunut ryömimään makuupussiin yöllä mutta oli saanut vedettyä sen sentään peitokseen. Saunottu oli kuitenkin ja löylyt olivat olleet hyvät, meille tarjottiin mahdollisuutta aamusaunaankin.

Telttasauna valmiina

Yöllä oli kuitenkin saatu jotain aikaiseksi, nimittäin meidän iltanuotion paikalla oli kuoppa missä paloi iloinen valkea. Rosvopaisti oli kuulemma tarkoitus saada illaksi valmiiksi joten kuoppa oli kaivettu ja sen lämmittäminen oli aloitettu jo yöllä otsalampun valossa.

Tämän päivän ohjelmaksi oli yhtenä vaihtoehton käydä katsomassa meidän vanhaa venettä ja sen uutta elämää Raumalla mutta aikataulu ei oikein antanut myöten. Mieluummin mukavaa laiskottelua ja lomapäivän viettoa kuin kellon kanssa ajelua sinne ja tänne. Yksi hyvistä asioista veneillessä on juuri se aika ja kiireettömyyden tuntu, sitä ei halua pilata liioilla aikatauluilla ja suunnitteluilla. Jopa kaurapuuro ja aamukahvi maistuvat ihan erilaiselta kun ei ole kiire mihinkään.

Aamiaisen jälkeen käytiin kävelyllä saaren toisella puolella. Lampaista ei tällä kertaa näkynyt kuin papanoita, ja koska saari tuli viime kesänä koluttua aika perusteellisesti niin kokonaista kierrosta ei jaksettu tehdä.

Yhden jälkeen iltapäivällä ruvettiin tekemään lähtöä takaisin Laitakarin suuntaan. Loppujen lopuksi reissu olikin ollut mukava ja saaren valloittanut porukkakin ensivaikutelmasta poiketen ihan asiallista. Vaikka kyllä sitä joskus vielä täytyy ihan kahdestaankin päästä johonkin laiturin päähän yöpymään, ehkä sitten myöhemmin syksyllä?

Eurajoensalmen avautuessa Olkiluodon edustalla alkoi tuulikin varovasti  heräillä. Aluksi plotteri näytti ihan mukavia viiden solmun lukemia mutta aika nopeasti tuuli alkoi laantua. Suunta kuitenkin oli sopiva joten lasketeltiin myötäiseen hiljalleen hiipuvassa tuulessa, välillä kahvia keitellen ja evästellen. Autopilotin puute alkaa olemaan ihan konkreettinen ongelma, kevyessä tuulessa ja keskellä "ei-mitään" olisi kernaasti mennyt muutamaksi minuutiksi kahville kajuutan pöydän ääreen. Valitettavasti venettä ei saanut millään menemään oikeaan suuntaan vaikka kuinka yritin purjeiden keskinäistä tasapainoa muuttaa. Välillä jopa puoli minuuttia sai olla irti ruorista kunnes vene alkoi hitaasti kääntyä tuuleen tai tuulesta poispäin. Olen alustavasti sopinut kaupan kaverin käytetystä autopilotista, mutta aika monta mutkaa on vielä matkassa ennenkuin varsin vaativa asennus on toimintavalmis. Mutta toivo rauhallisemmista kahvihetkistä ensi vuodelle silti elää.

Rauman suunnasta tulevan 1,5 metrin väylän kääntyessä tuuli oli lopulta täysin takaa ja pääsin kokeilemaan lomareissulla keksimääni virsikirja-patenttia uudemman kerran. Spinnupuomin puuttuessa levitin siis genuaa Motonetin teleskooppi-venehaalla lopputuloksen ollessa ihan toimiva. Perillä Laitakarissa olimme kello 16 jälkeen.

5.8.2016 Kahdestaan(?) Kaunissaareen

Eurajoen Kaunissaari jäi edellisestä kesästä mieleen luonnonkauniina ja ennenkaikkea rauhallisen syrjäisenä paikkana, sellaisena mikä itsestäänselvästi pääsi meidän "vähintään-kerran-kesässä" -listalle. Edellisillä yöpymiskerroilla laituri oli ollut meitä lukuunottamatta ihan tyhjä joten olin ilman muuta ajatellut että jos kahdestaan Marian kanssa pääsemme vielä vesille niin tällainen romanttissävyinen parisuhdepurjehdus suuntautuun sinne.

Kotisatama Luvian Laitakari

Koulujen alkamiseen oli enää viikko aikaa ja appivanhemmat hakivat nuorimmaiset vielä kerran mummolaan. Lauri, Jaakko ja Olli jätettiin pienen ruokarahan kera pitämään taloa pystyssä sillä aikaa kun me heti töiden jälkeen perjantaina "karkasimme" veneelle. Näin loppukesästä on syntynyt jonkinmoinen rutiini ja näppituntuma siihen mitä ja miten yönylireissua varten täytyy pakata joten semmoiset ex-tempore - lähdöt onnistuvat aika mukavasti.

Rahtilaiva horisontissa

Eurajoen Kaunissaari sijaitsee syvällä Olkiluodon pohjoispuolella olevassa lahdessa, neljä mailia sisäväylältä sivussa. Saarella on toiminut vuosina 1874-1923 A. Ahlströmin höyrysaha ja suuretkin laivat pääsivät vaivattomasta saaren pohjoispuoleiseen satamaan lastausta varten. Saari on nykyisin asumaton sekä luontopolkuja ja tulentekopaikkoja lukuunottamatta lähes luonnontilassa, pienen lammaslauman hoitaessa kesäisin ns. perinnemaiseman ylläpitoa. 33 hehtaarin kokoisessa saaressa on enimmillään asunut 131 ihmistä ja toiminut mm. oma kansakoulu. Luonto on kuitenkin vallannut tehokkaasti tilaa takaisin ihmisiltä ja nykyisin saaressa on nähtävissä lähinnä raunioituneita rakennusten perustuksia muistuttamassa menneestä. Lisää Kaunissaaren mielenkiintoisesta historiasta voi lukea vaikka täältä (pdf).

Pohjoisesta tullessa käännytään ennen Olkiluotoa sisään

Tuuli oli joko liian heikko tai sitten liian vastainen, vasta Olkiluodon voimalan edustalla viimeisen neljän mailin legille käännyttäessä päästiin avaamaan purjeet. Vauhti ei ollut kummoinen mutta laskeskelin että auringon laskiessa olisimme perillä. Vaikea kuvitella sen hienompaa kuin rantautua aution saaren laituriin illan hämärtyessä...

Hidasta lipumista auringon laskiessa

Vene lipui hiipuvan tuulen myötä lähes kävelyvauhtia syvemmälle Eurajoensalmeen. Laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat suoraan selän takaa kun istuimme avotilan pöydän ääressä iltakaakaolla. Mikä voisi mennä vikaan?

Eurajoen kunnan ylläpitämä pieni ponttoonilaituri saaren pohjoispuolella on pienen niemennokan takana, meren puolelta tullessa laiturin huomaa vasta lähes kohdalla. Tällä kertaa luulin erehtyneeni paikasta, laituria ei edes näkynyt kaiken sen venepaljouden takaa. Laskimme yhteensä yhdeksän venettä. Olisko saaressa juuri sattumalta joku partiolaisten tms.. tapahtuma tai retki? Aurinko oli jo laskenut ja matkan jatkaminen esim. Raumalle olisi tiennyt kaksi tuntia lisää ja rantautumisen pilkkopimeässä. Pikaisen mietinnän jälkeen päätimme jäädä kun kerran tänne oltiin tultu.

Sopu sijaa antaa, kuvassa oikealla näkyvä reunimmainen vene oli juuri lähdössä joten saimme siitä paikan. Rantautumisen jälkeen selvisi että yhtä vaille kaikki veneet todella olivat samaa seuruetta, vaikkakin mielikuva reippaista (raittiista) partiolaisista ei ehkä ollutkaan ihan oikea. Kyseisellä miesporukalla oli vuosien traditio viettää yksi kesän viikonloppu Kaunissaaressa syöden, juoden ja saunoen ja tietysti me satuimme juuri silloin paikalle. Syömispuolen virkaa hoiti 7-8 kiloa lihaa josta oli tarkoitus ruveta tekemään rosvopaistia. Juomispuoli tuntui olevan myös kunnossa ja saunomisen alkuun kuulemma päästäisiin ihan kohta, kiuas oli jo paikallaan ja pikaisesti kyhätyn pressusaunan lauteita viimeisteltiin paraikaa! Kieltäydyimme kohteliaasti niin saunakutsusta kuin tarjoutuista oluista ja vetäydyimme rannasta kivenheiton päässä olevalle laavulle omaa nuotiota virittelemään.

Tässäkohtaa täytyy kuitenkin antaa tunnustusta kyseisen porukan fiksuudelle. Vaikka selvästi oltiin ns. juhlimassa ja osalla kyseinen tila oli ilmeisesti kestänyt enemmän tai vähemmän useamman päivän niin se perinteinen huuto ja mekastus puuttuivat. Veneiden stereot eivät olleet täysillä ja kukaan ei inttänyt ja rähissyt eikä edes korottanut ääntään. Paistoimme rauhassa makkaraa laavulla istuskellen illan pimentyessä ympärillä. Eihän tämä nyt niin hullumpaa ollutkaan vaikka emme ihan kahdestaan koko saarta saaneet tällä kertaa!

Juttelin laiturilla vielä jonkun aikaa naapuriveneen kaverin kanssa. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyi mm. ilmailun puolelta, hän oli hypännyt parikymmentä hyppyä laskuvarjolla mutta oli enemmän kiinnostunut itse lentämisestä. Minua ei kauheasti tarvinnut innostaa aiheesta juttelemaan... Nukkumaan pääsimme puoli yhden maissa. Muista veneistä kantautuva puheensorina ja musiikki ei haitannut millään lailla, oikeastaan itsekin ihmettelin veneen hyvää äänieristystä. Suoraan muotista valettu ja ennen kannen ja pohjan liittämistä paikalleen nostettu kokonainen sisustusmoduuli oli uusinta uutta silloin kun Targa 96:sta tehtiin, yksi kiistattomia etuja on ilmeisen hyvä äänieristys. Havahduin kyllä kylkeä kääntäessä puoli neljän aikoihin ja totesin muusikin ja juttelen kuuluvan edelleen vaimeana jostain kaukaa... eli siis parin metrin päästä. Muistan miettineeni että aamusella on luultavasti sitten aika hiljaista ennenkuin nukahdin uudestaan.

Musta kesäyö muistuttaa syksyn läheisyydestä

31.7.2016 Aamu Ryöväskerissä

Melkein parasta veneilyssä on se että yleensä ei ole kiire mihinkään. Aamupalan jälkeen ohjelmassa ei useaan tuntiin ollut yhtään mitään, ja se jos mikä on rentouttavaa. Kotona löytyy aina jotakin puuhaa ja myös tekemättömät työt muistuttavat olemassaolostaan.

Olli ja Johannes

Pojille ei eilinen uiminen ollut tarpeeksi vaan veteen oli päästävä uudestaan. Minulle oli illalla riittänyt lähimmän poijun kiertäminen pikaisesti uiden ja sitten takaisin saunaan, nuoriso sen sijaan tuntui jaksavan ihan rajattomasti.

Pekka

Puolenpäivän jälkeen kaljaasi Ihana oli jo paluumatkalla päivän ensimmäiseltä reissultaan. Kyseessähän on Luvian laitakarissa pääosin talkoilla vuosina 2006-2010 rakennettu purjelaiva, ensimäinen sitten vuoden 1919.

Ihana ja Ottiliana

Samaan aikaan Ryöväskeriä lähestyi Ottiliana, ensimäinen neljästä Luvialla Sådön veneveistämöllä rakennetuista SuurScyllista. Scylla on takuuvarma katseidenkääntäjä missä satamassa tahansa, ja tämä yksilö on sitä varsinkin. Ottilianasta löytyy Youtubesta runsaasti mielenkiintoista katsottavaa.

Puoli kahden maissa lähdimme takaisin kohti Laitakaria. Tuuli oli sopivasti sivuvastainen, käytännössä koko matka Laitakarin edustalle saakka mentiin pelkällä genualla. En ole koskaan vielä uskaltanut ajaa purjeilla aallonmurtajasta sisään, vaikka tilaahan siellä olisi ja moni niin näyttää tekevän. Jotenkin mukavampi olo silti laittaa kaikki hyvissä ajoin valmiiksi ilman pelkoa viimetipan yllätyksistä.

Ryöväskeristä lähtö

Kohti Laitakaria

Neljäs poiju oikealta ja reissu tältä erää pulkassa

30.7.2016 Yhdeksi yöksi Ryöväskeriin

Tällä kertaa vuorossa oli ihan simppeli "illaksi Ryöväskeriin saunomaan" -tyyppinen suunnitelma. En oikein tiedä että voiko tuota edes kutsua purjehdukseksi varsinkaan kun tuulta ei oikein ollut. Omituinen kesä, joko tuulta on liikaa tai sitten muutama harva kerta sitä ei ole laisinkaan.

Kaksi vanhinta poikaa saivat jäädä kotiin, Olli sai onneksi mukaan kaverinsa Johanneksen niin kului aika mukavammin. Heti Laitakarista lähdettyä tuli vastaan Kaljaasi Ihana, vesihiihtoporukka sai päähänsä käydä lähempää katsomassa. Onneksi oli kamera valmiina.

Alkumatkalla yritettiin vähän purjehtia vaikka tuulta ei oikein ollut. Vauhti seilasi 1,5 ja 2,5 solmun välillä, siis normaalia kävelyvauhtia olisi mennyt ohitse. Toisaalta mikäs siinä oli purjehtiessa, syötiin ja juotiin kahvit kaikessa rauhassa. Kokeiltiin vähän luovimistakin mutta viimein täytyi antautua tuulen tyyntyessä aivan täysin.

Ryöväskerissä oli kaksi moottorivenettä ja kolme purjevenettä joten tilaa oli oikein hyvin Ollin ja Johanneksen hoitaessa keulan kiinittämisen laituriin. Sauna oli lämmin ja käytössä, ja jonkinmoinen saunajonokin oli ennen meitä. Lapset menivätkin suoraan uimaan ilman saunaa ja itse jäin juttelemaan naapuriveneen Markuksen kanssa.

Anni roikkumassa peräköydessä

Venenaapuri

Lasten jatkaessa uimista rupesimme Marian kanssa grillaamaan. Saunan vapautuessa Olli, Pekka ja Johannes siirtyivät uimaan sieltä käsin, välillä hakien meiltä valmiita makkaroita ja muuta naposteltavaa.

Näkymä grillikatokselta laiturin suuntaan

Jossain kohdassa pojat väsyivät viimein uimiseen ja iltapalakin oli tullut syötyä siinä samalla. Maria kävi petaamassa pojille sängyt veneeseen ja pääsimme viimein itsekin saunomaan.

Illan viimeinen saunavuoro

Puolenyön jälkeen oli saunomiset saunottu ja olikin jo melkoisen hämärää. Muutaman tunnin takainen tyyni kesäilta oli jo alkanut väistyä seuraavaksi päiväksi ennustetun tuulen tieltä. Onneksi sitä oli jo siihen kellonaikaan niin väsynyt että ihan pienet keikutukset tai tuulen ujellukset eivät haitanneet.

Laiturin yövaloille oli jo käyttöä näin heinäkuun lopussa

27.7.2016 Kuuskajaskarin kautta kotiin

Ilmoitin illalla miehistölle että ennen kymmentä ei olisi suotavaa ruveta kolistelemaan koska aioin nukkua aamulla kunnolla. Ilmoitus sai epäuskoisen vastaanoton, ilmeisesti kaikilla muilla oli terveellisempi vuorokausirytmi... Aamulla herätessäni huomasin kellon olevan jo yhdeksän ja veneessä oli silti kiitettävän hiljaista, ilmeisesti kapteenilla oli jonkin verran vielä sananvaltaa :-)

Tomin kulkureitti jotta kapteeni saa nukkua, taustalla Luvialla veistetty Scylla-vene

Edellisenä päivänä Luvialla suoritettu kauppareissu oli aika kattava, niinpä aamiaisella oli jopa varaa valita. Keitin silti myös kaurapuuron vaikka ainoastaan Markus ilmoitti syövänsä sitä. En ottanut sitä henkilökohtaisesti sillä kaurapuuro on osapuilleen ainoa mitä osaan hellan ääressä tehdä, jos kaksi neljästä suostui sitä maistamaan niin prosenttihan oli oikeastaan aika hyvä.

Aamupala laajakulmalinssin läpi katsottuna (Pekka)

Aurinko paistoi kirkkaasti ja päivä näytti oikein hienolta. Markus ja Pekka olivat ensimmäistä kertaa Kylmpäpihlajalla joten tehtiin vielä pieni kierros saarella näin päivänvalossa. Pieneksihän kierros joka tapauksessa jää koska itse saari on niin pieni.

Kuva: Pekka

Oma ilmeeni ja optiikan kokoero kertovat kaiken oleellisen... (Pekan kuva)

Targa 96:sta pidetään hivenen kankeana satamapyörittelyssä. Olin jo aiemmin katsellut että Kylmäpihlajan sataman perimmäinen allas pitäisi juuri riittää puoliympyrän tekemiseen ilman peruutteluja, edellyttäen toki että muita veneitä ei ihan hirveästi ole tiellä. Niinpä irroitettiin köydet heti kun suurin osa muistakin yöpyjistä olivat lähteneet ja testasin asian käytännössä, ennen kuin suuntasimme lyhyelle kahden mailin legille Kuuskajaskarille.

Moottorointia kohti Kuuskajaskaria (Pekan kuva)

Edellisenä päivänä olin nähnyt kesän ensimmäiset sinilevälautat avomerellä Luvian edustalla. Nyt tuuli painoi muutaman luodon välistä pitkän suikaleen vihreää sinilevämattoa Kuuskajaskarin länsipuolelle. Sitä vain edelleen ihmettelen että miksi selkeästi vihreän levän nimi on sinilevä?

Rantautuminen Kuuskajaskarin kelluville betonilaitureille oli helppoa sillä tilaa oli ja tuulikin oli aivan suoraan takaa veneen suuntaisesti. Tomi noukki peräpoijun kokemuksen tuomalla varmuudella, olihan sitä harjoiteltu kertaalleen viime kesänä samaisessa paikassa. Edellisenä kesänä valloitettu armeijan tähystystorni (ei se yleisölle auki oleva, vaan se suljettu, paljon korkeampi...) houkutteli joten jätimme veneen laituriin ja suunnistettiin suoraan vanhan tiilisen kasarmirakennuksen ohi näkötornille.

Iskuryhmä valmiina

Kiipeäminen huipulle kannatti, jos ei muuta niin näköalan vuoksi. Ja tietysti "kiellettyyn" paikkaan kiipeäminen on aina jonkinlainen uroteko, ainakin pikkupojille...

Tornin jälkeen suuntasimme saarta kiertävälle Kuuskajaskari-luontopolulle. Auringon porottaessa kuumasti saaren sisäosissa alkoi varjoisan veneen sohvat houkutella, vaikka luontopolku hieno onkin. Tietysti se on tullut muutenkin kierrettyä moneen kertaan joten kun sopiva poikittainen polku tuli vastaan niin oikaisimme Pekan kanssa siitä veneelle. Tomi ja Markus lähtivät juosten jatkamaan luontopolkua, täytyy hattua nostaa pojille sillä kaksi hikistä mutta kovakuntoista miestä kaarsi laiturille ja veneeseen juuri Pekan ja minun nenän edestä.

Ennen kuin ehdin kissaa sanoa kuului veneen vierestä kaksi molskahdusta, merivesi oli kuulemma lämmintä. Kasvot oli säilytettävä, vaikka aerobisen peruskunnon puolella joudunkin antamaan tasoitusta näille kahdelle teräsmiehelle aika tavalla. Eipä siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin itsekin laittaa uikkarit ja vaihtaa elementtiä. Pienen totuttelun jälkeen merivesi todella tuntui ihan lämpimältä eikä saaren toisella puolella nähdystä sinilevästäkään ollut havaintoja.

Homma hanskassa

Uinnin jälkeen yritin varovasti mainostaa Kuuskajaskarin mainioita pitsoja mutta oli kuin puulle olisi puhunut. Ruokaostokset oli tehty siihen malliin että kunnon päiväruoka tehdään itse ja niin myös tapahtui. Markus yllätti ainakin minut ihan täysin ottaessaan suvereenisti ohjat keittiössä, Tomin ja Pekan hoitaessa salaattipuolen. Lopputulos oli jotain herkullisen ja erinomaisen väliltä, yksi parhaista tänä kesänä veneessä nauttimistani aterioista! Miehistön rekrytointi tuntui todellakin onnistuneen tällä kertaa.

Kotimatka oli hyvä aloitella täysinäisellä vatsalla. Aamulla lähes navakasti puhaltanut tuuli oli ruvennut tyyntymään aivan ennustusten mukaisesti, mutta ulkona vellova maininki teki silti sisäreitin valitsemisen helpoksi. Onneksi hiipuvasta tuulesta riitti vielä ihan mukavaan purjehtimiseen, varsinkin kun varsinaista kiirettä ei vielä ollut mihinkään. Vasta Luvian puolentoista metrin sisäväylän suulla laitettiin kone käyntiin. Tavaroiden pakkaus ja veneen loppusiivous laiturissa, ehkä ensi kesänä uudestaan?

26.7.2016 Miesten reissu Kylmäpihlajalle

Loman viimeinen viikko alkoi olla käsillä mutta vesille teki edelleen mieli. Viime kesänä tehtiin elokuun viimeisenä viikonloppuna parin kaverin kanssa varsin onnistunut yönyli-retki Kylmäpihlajan majakalle, jotain samansuuntaista kaavailin tälläkin kertaa. Viikonloput ovat vaan varsinkin lapsiperheelle vähän rajoitettu luonnonvara joten heinäkuussa keskellä viikkoa oli huomattavasti helpompi saada aikataulut täsmäämään.

Serkkupojat polleana (kiitos Pekalle kuvasta)

Mukaan valikoitui satunnaisotannalla serkkupoika Markus Multialta, toinen serkku Tomi Pälkäneeltä sekä töiden kautta tutuksi tullut Pekka Siikaisista. Reissu alkoi tiistai-iltana täsmäiskulla Luvian keskustan S-markettiin kello 17:00, tosin chili-sulatejuusto -makkaraa piti vielä käydä hakemassa viereisestä K-kaupasta erikseen.

Tuuli oli jo tutuksi tulleen vastainen joten koneajoa ei voinut välttää. Ilta oli kaunis ja vesijettejä sekä moottoriveneitä oli liikkeellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin koko kesänä. Puuvallin kanaalin kohdalla olisi tehnyt mieli jäädä ankkuriin siellä jo olevien muiden veneiden rinnalle ja pulahtaa uimaan, mutta Kylmäpihlajan majakalle olisi ehdittävä ennen kymmentä että pääsisi varaamaan saunavuoroa. Vähän haikeana katselin pulikoivia veneseurueita, kivaa näytti olevan.

Markuksella olisi ollut intoa purjehtimiseen joten täytyihän sitä muutaman luovin verran tehdä Rauman sataman edustalla, ennen Kuuskajaskaria. Harmittavan nopeasti oli vain katsottava kelloon ja laitettava moottori taas käyntiin. Kiire ja purjehtiminen eivät kuulu yhteen mutta aivan täysin veneen ulkopuolisesta maailmasta ja ajan kulumisesta ei näköjään silti pääse eroon. Kylmäpihlajalla olimme kymmentä vaille kymmenen, ja päivän ainut jäljelläoleva saunavuoro alkaen kl 23:30 saatiin varattua.

Pekka ja Tomi majakan huipulta nähtynä

Etukäteen mietin että kuinkahan Pekka ainoana ei-sukulaisena sopeutuisi ennestään tuntemattomaan muuhun porukkaan, mutta huoli oli aiheeton. Tomilla ja Pekalla kun sattui tuota kamerakalustoa olemaan meikäläisen auton arvosta mukana (toisella yli, toisella vähän alle) joten yhteinen kieli löytyi hämmästyttävän nopeasti. Ymmärrätte varmaan kun katsotte ylläolevan sekä pari alempana löytyvää kuvaa...

Tomi kuvaa majakan huipulla

Pekka kuvaa samaisen majakan tasanteella

Markus. Ja taustalla... niin, taustalla kuvataan :-)

Illan pimetessä oli grillauksen aika ennen puoliyön saunomista. Sen jälkeen olikin oltiinkin aika valmiita yöunille. Seuraavana päivänä oli ajatus käydä katsastamassa Kuuskajaskari, siitä lisää seuraavassa postauksessa.