19.7. Myöhäinen lähtö kohti Kustavin Lootholmaa

Vasta nyt alkoi tuntua oikeasti lomalta. Aamulla ei pidetty minkäänlaista kiirettä vaan myöhäisen veneaamiaisen jälkeen otettiin Bromptonin taittopyörät keulapiikistä ja lähdettiin kaupungille. Valitettavasti toinen Uudenkaupungin keskustan kirpputoreista oli yllättäen suljettu täksi päiväksi, mutta siitä toisesta löysin ilmaiskorista Alistair MacLeanin klassikon "Saattue Murmanskiin". Jostain syystä olen useammassa yhteydessä törmännyt nimeen mutta itse kirja on ollut lukematta. Ehkäpä puute tämän venereissun aikana tulisi korjattua?

 

Brompton, oleellinen varuste veneilijälle!

 

Kaupungilla kierrellessä nälkäkin ehti yllättää, sen "iänikuisen" Kotipizzan asemasta päädyimme ns. aidompaan kebab-pizzeriaan, ainakin jos henkilökunnan etnisyydestä voi jotain päätellä. Summissa ja nälkäisenä tehty päätös osoittautui oikeaksi, ravintolasta lähtiessä oli sellainen olo että ei meinannut jaksaa tolpillaan pysyä kun vatsa oli niin täynnä.

 

Nälkäinen shoppailija.

 

Toinenkin nälkäinen shoppailija

Kello oli jo yli kolme kun saimme aikaiseksi lähteä. Toisaalta lähtö pienessä sivutuulessa oli helppo ja stressitön kun kummankin puolen naapurit olivat poistuneet jo aikaa sitten, eipähän ollut kolhimisen vaaraa edes teoriassa.

 

Tyhjähkö satama kolmen jälkeen iltapäivällä

 

Myöhäinen lähtö kavensi määräsatamia jonkin verran, päätettiin ottaa varman päälle ja kokeilla josko Kustavin Lootholmaan mahtuisi. Ukista lounaaseen vievä reitti mutkitteli niin että joka toisella käännöksellä onnistui purjehtiminen ja joka toinen meni ärsyttävästi liian vastaiseen. Tällaisissa tilanteissa jotkut jättävät isopurjeen ylös vastatuuleen ajamisen ajaksi, mutta itse en tykkää pään päällä "plätkyttävästä" purjeesta, ja kyllähän sellainen turha lepatus ihan kuluttaakin kangasta. Purjeen nostoja tulikin sitten aika monta, mutta onneksi se onnistuu yksin istumalaatikosta käsin kunhan vain oikein tosissaan ja asenteella ottaa köydestä kiinni ja kiskoo. Yhtä pykälää suuremmassa veneessä ison nostoon täytyisi kyllä kehittää jo jotain apuvälineitä, mutta 36 jalan kokoluokassa se onneksi sujuu vielä ihan puhtaasti lihasvoimalla.

 

Kustavin ströömin (eli pitkulainen ja kapea, alaspäin saariston halki johtava salmi) suulla jouduttiin laskemaan purjeet lopullisesti tuulen tyynnyttyä lähes kokonaan ja moottoroitiin vajaan puolentoista tunnin matka Lootholman suojaisaan satamaan. Heinäkuun loppupuolella on pahimman sesongin huippu jo takana joten hyvä paikkakin löytyi saman tien.

 

Lootholman kapea sisäänajo kaislikon välistä

Lootholman sataman ravintola sulkeutui tasan yhdeksältä. Me emme yleensä ole pahemmin satamaravintoloiden palveluja käyttäneet joten sillä ei ollut meille merkitystä, mutta ehkä se vaikutti jotain sataman hiljaisuuteen? Illalla nukkumaan mentäessä satama oli aivan poikkeuksellisen hiljainen ja tyyni, suorastaan epätodellinen. Ehkä nyt tulisi uni hyvin... jos siis malttaisi laskea jo matkalla aloitetun "Saattue Murmanskiin" -kirjan kädestään...