1. päivä, Kylmäpihlajalle

Puolitoista vuotta sitten aloitettu blogi jäi yhden postauksen mittaiseksi. Paljon on purjehduksen osalta tapahtunut sen jälkeen, ja mahdollisesti niihin palataan tulevissa julkaisuissa. Todetaan tässä yhteydessä vain se että syksyllä 2013 hankittiin Targa 96 ja kevät 2014 alkoi siirtopurjehduksella Tammisaaresta Porin Reposaareen. Heinäkuussa tehtiin koko perheellä kahden viikon reissu jonka kaukaisin piste oli Maarianhaminan itäsatama. Lisäksi veneellä tehtiin useita viikonloppupurjehduksia lähiseudulla, Rauman ja Merikarvian välillä ja tykästyttiin kyseiseen yksilöön enemmänkin. Nyt kuitenkin hypätään nykyhetkeen ja kesälomapurjehduksen 2015 ensimäiseen päivään.

Edelliset 2-3 viikkoa on menneet aika lailla sumussa. Uuden (siis itselle uuden, tämä yksilö on vuosimalli 1981) veneen kanssa on ensimäinen kevät aina vähän ihmettelemistä, ja tämä ei ollut poikkeus. Vuosi sitten myyjä hoiti veneen vesillelaskun ja kaiken siihen liittyvän mutta nyt jouduin itse huolehtimaan kaikesta. Pari päivää vesillelaskun jälkeen huomasin istuinkaukalon läpiviennin vuotavan. Muuta ei ollut tehtävissä kuin tilata nosto jotta läpiviennin pääsi vaihtamaan. Noston yhteydessä vetolaite sai vähäsen kipeää, joten muiden valmistautuessa juhannuksen viettoon vietin itse aikaa suhteellisen tiiviisti Luvialla satamassa. Onneksi kaikesta selvittiin ja lauantaina 27. päivä päästiin viimein lähtemään. Hyppään tässä tyystin yli veneen pakkaamisen 7 hengelle 2-3 viikoksi ja muut pikkujutut, lukija varmaan osaa kuvitella mielessään minkä kokoisesta logistisesta operaatiosta on kyse... Suurin kunnia onnistuneesta lopputuloksesta lankeaa eittämättä vaimolle, sen auliisti myönnän.

Luvian Laitakarissa, pikainen tankkaus ennen lähtöä

Lauantai oli jo turhankin pitkällä ennenkuin päästiin viimein satamaan, kaksi autoa täynnä tavaraa ja vielä kumivene peräkärryssä. Luvian Laitakarin laiturista irroitettiin köydet tasan kello 19.00 suuntana 100 metrin päässä oleva septitankin imutyhjennys. Varsinaisesti matkaan päästiin vasta 19:15. Tuuli oli jossain välissä päivää yltynyt kuin varkain ja puhalteli 8 m/s luoteesta. Käännyimme heti sataman jälkeen puolentoista metrin väylälle mikä on suorin reitti etelän suuntaan. Sain Laurin ohjaamaan ja hetken kuluttua kun mutkaosuus oli jäänyt taakse rupesin raottelemaan keulan rullagenuaa.

Tässä vaiheessa voin kertoa että koska kaikki oli mennyt niin viime tippaan niin tämä oli tietysti ensimäinen kerta tänä vuonna kun aallonmurtajaa kauemmas veneellä lähdettiin. Kaikeksi onneksi köydet ja vaijerit olivat suurinpiirtein oikein, ja hetken kuluttua moottorin saikin sammuttaa. Pelkän genuan kanssa mentiin kuuden solmun pintaan hyvän aikaa, Eurajoen ydinvoimalan kapeikkoon saakka minkä jälkeen tuuli tuntui hiukan tyyntyvän. Vilkaisu kelloon ja kiirettä harmitellen moottori käyntiin. Tämä olikin ihan viisas päätös sillä perillä Kylmäpihlajalla oltiin siltikin vasta klo 23.00

Kapteeni neuvoo perämiestä. Nämä kaksi hoitivat veneen Kuuskajaskarista Kylmäpihlajalle ilman että olisi täytynyt puuttua itse tilanteeseen.

Perillä!

 Kylmäpihlajalla oli neljä purjevenettä ja yksi moottorivene, kaikki kylkikiinityksessä. Se olisi ehkä ollut helpoin meidänkin tapauksessa, ja kun tilaakin oli ruhtinaallisesti. Jäätiin kuitenkin perä poijuun, toisaalta ihan hyvää harjoitustakin. Targan ohjaamo on niin keskellä ja "syvällä" että sieltä ei rantautumiseen pysty osallistumaan muutenkin kuin verbaalisesti, toisaalta Marian hoitaessa poijun nappaamisen ja Laurin ja Jaakon keulapään niin mitäpä sitä muuta tarvitseekaan tehdä kuin huolehtia ohjaamisesta.

Tarkoitus oli paistaa pikaisesti makkaraa, mutta kovan tuulen ja kosteiden puiden yhdistelmä olikin aika haastava. Aikaa tuhraantui, ja loppujen lopuksi makkarat syötiin siinä puoli yhden maissa yöllä... Lapset saatiin nukkumaan yhdeltä ja itse taidan olla viimeinen hereillä olija kun tätä kahden jälkeen vielä näemmä naputtelen. Ajatus siis olisi kirjoittaa reissun joka päivältä jotain, mutta näin pitkästi tuskin kovin usein tulee innostuttua. Huomisen eli sunnuntain suunnitelma on päästä Uuteenkaupunkiin, siitä eteenpäin onkin sitten kaikki auki.