Niinhän siinä taas kävi että jokailtainen blogin kirjoitus reissusta käsin alkoi viedä liikaa aikaa ja edellisen vuoden tavoin blogi katkesi inhottavasti kesken. Emme kuitenkaan uponneet tai haaksirikkoutuneet, päinvastoin vietimme Gotlannissa ikimuistoisen viikon Fårösundissa, Lickershamnissa ja tietenkin Visbyssä. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajoimme aivan Fårön pohjoiskärkeen kalkkikivimuodostelmia katsomaan. Gotlannista matka jatkui Västervikiin, josta 100 mailin yöpyrjehduksella Ruotsin Utön Kyrkvikeniin Svenska Kryssarklubbenin poijuun. Ahvenanmeren ylitys kotiinpäin oli tässä vaiheessa ihan pikku juttu (toisin kuin muutama viikko aikaisemmin), Suomen puolella tulimme tuttuja satamia pitkin kotiin päin ja vene oli taas Luvialla kotisatamassa tasan neljän viikon kuluttua lähdöstä.
Syksyllä tehtiin vielä erinnäisiä viikonloppupurjehduksia lähinnä seuran majalla Ryöväskeriin, sekä Raumalla Kylmäpihlajalle ja Poroholman leirintäalueen satamaan. Vene nostettiin 18. lokakuuta, meille uuden veneen kanssa oli kaikenlaista säätämistä talviteloille laiton kanssa, sisarveneen omistaja Markus oli aivan korvaamattomana apuna kertomassa millaisiin ratkaisuihin oli päätynyt oman veneensä kanssa missäkin asiassa. Marraskuun alussa oli Noan telineet kasattu ja vene pressutettu Laitakarissa seuran telakointialueella.
 |
Seuraavaa kesää odotellessa.
|
