On melkoinen määrä muistettavia ja hoidettavia asioita kun viisi ihmistä muuttaa veneeseen asumaan neljäksi viikoksi. Vaikka aikataulu olisi ollut selvillä jo kuukausia etukäteen niin silti viimeisinä päivinä meinaa tulla kiire, niin tälläkin kertaa. Kävimme Marian kanssa ensin päivällä kahdestaan veneellä viemässä yhden autokuormallisen tavaroita. Yllättävän hyvin ne kaikki löysivät paikkansa ja katosivat veneen uumeniin.
 |
| Luvialainen "Ihana" tuli vastaan avomeren reunalla |
Satamaan ajellessa huomasin jälleen tutun tunteen nostavan päätään. Iloisesta reissun alkamisen odotuksesta ei ollut tietoakaan, sen sijaan mieleen hiipi levoton epävarmuus, melkeinpä pelko. Katselin kuinka koivun latvat taipuivat tuulessa, sataman liput liehuivat vihaisesti suorana ja meri näytti ilkeältä, melkeinpä luotaantyöntävältä. Tunnetasolla teki mieli perua koko reissu ja jäädä kotiin. Onneksi muistin saman rimakauhun edellisiltä vuosilta, mutta itse oloa se ei silti helpottanut. Miksi lähtöpäivänä täytyikin aina olla navakka tuuli, miksi ei voisi olla pehmeää laskua ja tyynen kaunista merta?
 |
| Kapteenia vähän jännittää |
Tavaroita veneelle kantaessa tein sitkeästi mielikuvaharjoittelua ja muistelin edellisien kesien purjehduksia. Jokaisena keväänä talven jälkeen olo on ollut aluksi vähän epävarma mutta sitten loppureissusta ja -kesästä on semmoinen olo että voisi lähteä vaikka lahden ylitykseen Ruotsiin ihan saman tien, oli keli mikä tahansa. Kyse on vieraaseen elementtiin tottumisesta ja oman mukavuusalueen laajentumisesta. Silti se yllättää joka kerran kuinka paljon se mukavuusalue ehtii talven toimettomuuden aikana kutistua. Joku sisäinen palo kuitenkin vetää aina laajentamaan sitä ja etsimään uusia kokemuksia, jopa pienen hetkittäisen epämukavuuden ja -varmuuden kustannuksella.
 |
| Miehistö huolta vailla |
Viimeinkin oli kaikki valmista. Vielä vesitankit 2 x 150 litraa täyteen laiturin letkulla. Vettä kuluukin tämän veneen kanssa paljon enemmän kuin ennen, veneessä on painevesi ja 40 litran lämminvesivaraaja. Tunnin moottoriajon jälkeen hanasta tulee lämmintä vettä vielä puolentoista vuorokauden kuluttuakin. Tuntuu ihan ylelliseltä pestä kädet ja astiat lämpimällä vedellä joten sitä tulee myös käytettyä paljon enemmän kuin ennen. Toisaalta hyvä niin, veden kierto tankeissa pysyy nopeampana ja veden laatu parempana. En vielä varsinaisesti uskaltanut juoda veneen hanavettä, mutta hampaiden pesemiseen ja huuhteluun sitä on kyllä käytetty ilman sivuvaikutuksia.
 |
| Kallellaan |
Köydet irroitettiin illalla kl 19:40 ja matka alkoi. Svanevit:n syväys on 193 cm (kyllä, edellinen omistaja oli mitannut sen aika tarkasti!) joten heti Laitakarin luota etelään haarautuvaa 1,5 metrin väylää ei voi käyttää. Tunti moottoriajoa isompaa väylää pitkin täysin vastatuuleen ja olimme avomerellä. Tuuli tuli suoraan lännestä, nostimme purjeet ja laskettelimme tiukkaan sivuvastaiseen. Koko päivän tuuli oli nostanut jonkinmoisen aallokon ja kannelle ei ollut menemistä jos halusi pysyä kuivana. Vene kulki erittäin hyvin, ymmärrän kyllä täysin miksi näillä ylitetään valtameriä ja kierretään palloa. Hetkittäin nopeus pysytteli yli 7 solmun, pääsimme käytännössä samalla halssilla ja vain minimaallisella purjeiden säädöllä Kylmäpihlajalle saakka. Tulimme ns. ulkokautta, seuraava ranta meistä oikealle oli Ruotsi. Täytyy myöntää että viimeisen puolen tunnin ajan alkoi olla semmoinen olo vatsan pohjassa että jo odotti matkan loppumista. Laitetaan se tottumattomuuden piikkiin, ja siihen että olihan se loppujen lopuksi ihan reipasta sivuaaltoa. Toivottavasti vatsa tottuu nopeasti sillä useamman viikon aikana on taatusti kovaa keliä luvassa jossain kohtaa.
 |
| Aurigon lasku puoli kahdentoista maissa |
Anni ja Pekka olivat simahtaneet jossain kohdassa jo yöunilleen, ajoimme Marian ja Ollin kanssa Kylmäpihlajan tyyneen satama-altaaseen. Ensin vapaa kylkikiinitys houkutteli mutta syvämmälle altaaseen ajaessa huomasimme muutaman vapaan poijun johon sitten päätettiin mennä. Vähän noloa tunnustaa mutta tukeva maa jalkojen alla tuntui hyvältä.
 |
| Tyynessä ja suojaisessa satamassa |
Illalla lasten jo nukahtaessa pesin vessassa hampaita ja ihastelin vielä ties monennenko kerran venettä. Sen lisäksi että se purjehtii hyvin ja sietää keliä niin se on todella hieno myös sisältä. Tilaakin tuntuu olevan käytössä aivan ruhtinaallisesti edelliseen verrattuna vaikka hirveän montaa lisämetriä ei loppujen lopuksi olekaan käytössä. Silti tuli semmoinen olo että neljä viikkoa tässä on vasta hyvä alku. Ehkäpä joskus myöhemmässä elämänvaiheessa onnistuisi hiukan pidempikin irtiotto?
 |
| Pakollinen jaloittelu ennen nukkumaan menoa. |
